Mulle soitettiin Yks ilta tuossa viime keväänä. Matkamieheltä kysyttiin: "Jos me ollaan niin kivoja että maksetaan sulle koulu niin tuutko tänne meidän kouluun opiskeleen?".
Kuukauden päivät siinä meni ennenkuin sain päätettyä että onkohan tämä oikea ratkaisu meikäläisen elämässä. Rakastuin puoli vuotta aikasemmin elämäni naiseen. En vieläkään tiedä että olisko pitänyt tehdä toisin. Mulle kuitenkin kerrottiin, ettei siitä todennäköisesti olisi ikinä tullut mitään. Että ehkä se sitten oli oikea ratkaisu. Toisaalta, eihän tämmöistä mahollisuutta voi jättää käyttämättäkään?
Täällä sitä sitten ollaan. Tähän mennessä oon ainoastaan tavannu hienoja ihmisiä. Ei valittamista/pahaa sanomista. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässä jotaki semmosta missä ei ole sydän/sitoutuminen mukana 100%. Outoa.
Entry on lyhyt. Ja todennäköisesti muutkin tulevat kirjoitukset.
..-----------..
Tahon vain päästä itteni kanssa takas kiinni siihen johonki mitä elämä oli joskus noin kymmenen vuotta sitten. Pihaleikit ja tyttöjenjahtaamiset. Lumisodat ja lätkäpelit. Turtlesit ja ninjat. Välitöntä ja aitoa.
AITOA ILOA.
LAPSET.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti