Nyt heti alkuun on pakko kertoa, löysin oluen josta pidän. Ja syy siihen etten ole löytänyt hyvää olutta, on se että olen lähtenyt merta edemmäs kalaan. Näessie, ko paras kalia löyty täältä Alaskasta. Laitampa ihan kuvan jos nyt löyän semmosen. (olen kokoajan valittanut, kun täältä ei saa kunnon kaliaa)
En sen paremmin ala kuvailemaan makua, mutta helevetin hyvvää tämä on. Karjalaisittain "reilusti luonnetta". Ryhdikäs.
Tahtoisin olla kuin Sokrates. Kävellä kaduilla ja esittää ihmisille kysymyksiä, jotka herättää tunteita ja saada ihmiset perustelemaan omia näkökulmia. Loppupeleissähän ne on ne perustelut jotka määrittää sen, miten vahva oma mielipide on. Olen myös huomannut, että olen itse samanlainen. Etin asioita mistä puhua, ilmaisen mielipiteitä, ärsytän. Koska ihmisillehän on valtavan ärsyttävää se, jos ei tiedä mistä puhuu. Yleensä ihmisistä vain jokin asia tuntuu siltä tai tältä, ja harva pystyy vastaamaan miksi asia on niinkuin se on. Aivan uskomattoman vaikea on löytää ihmisiä, jotka kuuntelee, miettii ja sitten vasta vastaa. Lähes mahdotonta on löytää ihmistä, joka pystyy kuuntelemaan toista ja muuttamaan mielipidettään kuullessaan paremman perustelun. Avoimuus on jotain semmoista, mitä ei oikeasti ole. Keskustelin ystäväni kanssani aiheesta "salaisuudet". Kaikilla meillä niitä on. Mutta miksi, onko syynä ettei uskalla avata itseään toiselle. Vai onko syynä se että pelkää toisen saavan "yliotteen" itsestään? Alastomana on vaikea olla. Siksi pidän Suomesta, varsinki kännissä. Tunteet aidoimmillaan, teot aidoimmillaan. Täällä ameriikoissa tuntuu välillä siltä, että parasta on kunhan on mahdollisimman paljon erilaisia vaatekertoja päällä, ettei vahingossakaan näkisi sisimpään.
Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että suosittelen aivan syränverelä Pyhimyksen uusinta "Paranoid"- levyä. Esimerkiksi "vedän pleksiin, vedän pleksiin/muttei se auta mun alemmuuskompleksiin". Jos tietäisin musiikista jotakin niin tässä kohtaan vertaisin Pyhimystä johonkin suureen artistiin, joka on tulkinnut ihmistä yhtä hyvin. Tuli mieleen Juice.
Välillä jopa ahdistun, kun mietin kuinka tärkeää olisi tietää "kuka seurustelee kenen kanssa", "mitkä laulut on in" , "kenen kanssa pitää näyttäytyä" jnejnejne. Samanlainen ennakkoluulo Suomen metropolialueen pintaliitopaikoista. Miksi? Syvälle sydämeeni koski, kun minulle sanottiin että olen perkeleen aito. Aika siistiä. Joku näki minut sellaisena, kun olen, eikä katsonut kieroon kun esitin oman ajatukseni. Toisaalta lauseesta ei saanut selvää, olenko "huonolla" tavalla aito vai "hyvällä" tavalla aito. Itse tulkitsin sen kuitenkin positiiviseksi. Tuli nimittäin tosi hyvä olo. Tykkään nimittäin sanasta rehellinen, kuvailisin jopa kauniiksi.
Tiedän myös, ettei ajatukseni kosketa kovin monia. Monella on myös vaikeuksia tarttua niihin, koska ne poukkoilee. Eestaas. Mielelläni kuitenkin kävisin keskusteluja erilaisista aiheista. Olen aina rakastanut keskusteluja. Pidän väittelyistä, uskon että niistä aina oppii. Ongelmani on kuitenkin ollut aggressiivisuuteni. En pysty luomaan avausta semmoiseksi, että toisella olisi helppo tarttua syöttiini ilman henkilökohtaista tunnekuohua. Toisaalta, kun pääsen semmoiseen keskusteluun, olen kuin toisesta maailmasta. Innostun, alan kehittelemään omia ajatuksiani, kuuntelen toisia, kritisoin itseäni. Vaadin loogisempia perusteluja. Tai neutraalisempaa asennetta. Vähemmän tunnetta, enemmän asiaa.
Tahdon kirjoittaa paremmin. Tahdon enemmän ajatuksia. Tahdon nähdä yhteyksiä asioiden välillä. Tahdon sanoa HEUREKA!. Tahdon myös nähdä ja kokea. Tahdon päästä pisteeseen, jossa minulla ei ole mitään hävittävää. Tahdon päästä pisteeseen, jossa minulla on kaikki. Tahdon vuoristoradan ja lähiöjunan. Samaan aikaan.
"Hyvät taiteilijat kopioivat. Loistavat taiteilijat varastavat!"
Koska pidän itseäni hyvänä, en loistavana kopioin tähän jotain jonka joku sanoi itsestäni jo minua paremmin.
Kallea tapaillen, harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt mietin että mitä vittua?
Oon lukenu viimeaikoina paljon, erilaisia asioita. Aloitan ja lopetan samaanaikaan ja siirryn seuraavaan. En keskity vaan plärään levyjä hakusanat mielessä. Jotkut osuu, toiset ei. Matkalla on mukava olla.
N
