Mitä minusta tuleekaan isona?






Näillä näkymin ekonomi. Eli kauppakorkean käynyt talousmaailman asiantuntija. Mutta se nyt on toistaseksi vielä aika kaukainen ajatus, pikku pilvi taivaanrannalla. Saattaapi olla että ennen joulua jonkunnäköinen pieni tuulenhenkäys on vieny sen rannan taakse näkymättömiin. Tällä hetkellä en todellakaan tiedä onko se minun tulevaisuus. Tällä hetkellä verestän periaatteessa vain muistoja lukiovuosilta. Toisaalta mukavaa, mutta toisaalta turhauttavaa. Olenkohan oikeasti tulevaisuudessa parempi/arvostetumpi/hienompi ihminen, kun muistan Tuomas Akvinolaisen viisi perustelua sille miksi Jumala on olemassa tai että USA:n eteläosissa on osavaltio, joka on nimetty ranskalaisen maailmanvalloittajan mukaan? Pikkujutut ne mieleen jää, tuskin kuitenkaan mitään suurempaa. Tai jos tahtoisin, niin se vaatisi aamusta iltaan lukemista enkä tiedä, että tahdonko sitä. Vuoden päästä pitäisi alkaa erikoistumisopinnot. Toivottavasti siihen mennessä tulee selväksi mitä sitä tahtoo ja mitä ei.

Jotenkin ahdistaa, mutta samalla myös kiehtoo ajatus siitä, että minusta tulisi pukumies, joka miettii elämäntyökseen, miten pienestä rahanipusta saisi tehtyä isomman. Toisaalta raha välineenä on aina kiinnostanut, ei niinkään itseisarvona. Toki kotoa on tullut hieman porvarillisia piirteitä ja tahdonkin jonkunnäköisen toimeentulon itselleni, mutta se ei rahan tekemisessä hienointa. Raha on hyvä keino mitata tuloksia, ei menestystä. Kun yhdestä rahasta on tehnyt kaksi on siitä helppo huomata että on tehnyt jotain oikein. FEEDBACKKIA you know. Mutta sitten toisaalta, eikö se ole hieman pinnallista?

En tiiä onko meikästä siihen. Kylmäveriseen rahantekoon. Meikäläisessä on kuitenki niin paljon pehmeitä piirteitä. Lukiossa olin yksin ja ainoastaan vain kiinnostunut psykologiasta. Mikään muu aine ei oikeastaan napannu ollenkaan. Paha sanoa perkele. Ja muutenki tulee jahkailtua ja mietittyä asioita enemmän ku toimittua.


(note to yourself: TOIMI ELÄKÄ MIETI NIIN PALJOA)


MUTTA MINKÄ SE KOIRA KARVOILLEEN MAHTAA ?




Meh, ohan se vaikeaa olla nuori ja aikuistua, kait.


Toisaalta liian paljon hienoja juhlia/tapahtumia/ihmisiä tavattavana että pitäisi alkaa turhaan mutustelemaan. Anna tuulen kuljettaa ja sitä rataa.