Otin miehestä mittaa






Laitampa tuosta aluksi soimaan.





http://www.youtube.com/watch?v=-Ub45VwUdwE






         Käytin kovia aineita. Ja kyllä pitäis tietää jo tähän mennessä minkälaiset aineet ne sopii tähän roppaan ja mitkä ei. Mutta aina välillä pitää testata josko sitä ois se 17-vuotiaan kestävyys tallella. Että voi ottaa miten paljon tahansa ja millon vaan. No ei ollut. Kävin ensiksi kattomassa iishokkeytä. Hieno laji. Varsinki jos kattoo semmosia jotka osaa sitä pikkumustaa käsitellä. Mutta niinkö kaikki naiset tietää että harvempi miespuolinen sitä ossaa käsitellä (sivuhuomio. pitää käydä siis seuraavalla kerralla kattomassa naisten lätkää!). Niin soli tälläki kertaa. Lohduttava 1-5 luki taululla toisen erän puolivälissä. Hihittelin itekseni pikkasen ko kattelin sitä hallia mikä niille poijille oli sinne rakennettu. Ainaki kolome kertaa Lappi-areenaa isompi ja meininki oli niinkö isoisa kisoisa ainaki. Paitsi ettei ne raasut osannu sitä kiekkoa liikutella. Hihihi. Olis pitäny taas ite olla näyttämässä. Onneksi sentään oli oma limupullo mukana niin pysy ees jonninmoinen tunnelma.

Sain tekstiviestin.


Mikä sinänsä on meikäläisellä ollu viimeaikoina melko erikoista.

        
              TYTÖLTÄ.


Mikä teki siitä vielä erikoisempaa. Kuulema halus tulla kattomaan meikäläistä. Lähettiin kyllä sieltä äkkiä poies ko sillä piti käyä vaihtaan paremmallaiset rytkyt illan rientoja varten. Kerroin sille siinä ko ajettiin että mulla on varmasti parempi piettää turvavyö päällä ko en oikein luota sen ajotaitoihin. Kerto kuulema hallittevansa ajoneuvot erittäin hyvin. Okei. Sain kuitenki seuraavana päivänä ilmotuksen että oli ajanu kolarin. WHOOPS! Taisin jinxata tyttörukan sairaalaan. Ko se sai tanssikengät jalakaan niin käytiin paikallisissa diskoissa, tai semmosiksi meikäläinen ne luki. Fiilis oli samalainen ko ala-asteen limutiskoissa paitsi että tääläpä tarjoiltiinki suklaaputousta ja mansikoita ja BANAANIA. Ja ko ameriikoisa ollaan niin limutiskoilla on komiampi nimi, tietenki, oikein homecoming. Niitten jääkiekkoilioitten vuoksi oli ne juhlat. Ko niillä oli kauden eka peli. Paikallinen tapa kuulema. Ai että oli hienoa. Niin siis muuten samalainen fiilis ko silloin aikoinaan paitsi ettei ollu oikein fiilistä. Mietin jopa että oisko sillon aikoinaan pitäny alkaa luistelemaan. Hehe, noh se siitä ajatuksesta aattelin. Hymyilin.



            Mentiin hakkeen se fiilis sitten mukinpohjalta paikallisesta juottolasta. Tai no niin mie ainaki tein.  Ja sillä toisellaki oli tarkotus. Sain sen huijattua ostamaan mulle muutaman lasin viiniä vastineeksi ylivoimaisesta seurastani. Tarkoitus pyhittää keinot, meh. Mutta sittepä pitiki mennä semmoseen paikkaan missä paukut on höystetty semmosella aineella että ei tee tälle pienelle päälle hirveän hyvvää. Toinen tais kyllästyä meikäläiseen siinä vaiheessa. Sano että sillä väsyttää. Liipalaapa ja tättärää. Oon ollu aina tosi hyvä valitsemaan viinan ja naisten välillä. Egotripin Sammolla on kuulema samalainen taktiikka. Sannoo vaimolle vaan kotona että aion vettää hirveät kännit ja vaimo pyssyy oikein tyytyväisenä ko tuntee miehensä. Se on sitä parisuhdeluottamusta parhaimmillaan. En muista hirveästi ennää sen jälkeen. PAITSI että maksoin taksikuskille että vie meikäläiset puoleenväliin kotia. Niin että saan vähän raikasta pakkasilmaa pukupäällä. Sain pari kyytitarjoustaki mutta näin järkevämmäksi mennä yksin taksilla. Tallasin kotiin ja sammuin ko saunalyhty. Ei varmaan ollu hypotermia kaukana. Juopon tuurilla ja maalaisjärki tarkasti muuala ko mukana.

        



              Sain tänään toisen tekstiviestin.



ERI TYTÖLTÄ!




Olin väitellyt sen kanssa viinahöyryissäni siitä miksi tuhansien järvien maa on hienompi ko tämä tämänhetkinen asuinmaani. Tai niin se kerto. Olin kuulema antanu sille numeroni. Ja se lähetti vielä viestinki. Pakostaki siinä mennee kynnet katki ja hiukset lähtee päästä ko joutuu alkaa raaputtelemaan päätä että mistä sitä nyt näin oikein tuulee. Sillä oli kuulema ollu mukavaa. Silti epäilen hieman. Mukava tyttö on pakko olla kyseessä ko noin lahjakkaasti valehtelee että toiselle tulis parempi mieli. Oli hieman kiusallista ko en muistanu mitään koko tapauksesta. En sitä miltä se näytti, en sitä mistä puhuttiin enkä etes nimeä. Sovittiin että käydään keskustelu loppuun ennaltamääräämättömänä ajankohtana. Että kait se sitten loppujenlopuksi meni plusmiinusnolla koko reissu. Kello soi kuuden tunnin päästä. Aamulla saa taas juosta kieli vyön alla. Semmosta se on.

Elämä ameriikoisa.

N