Kello on seittämän aamula, ja varmaan kaikki tietää että minkä takia sillon eletään vielä edellistä päivää. Meikäle on tapahtunu vaikka ja kuinka paljon oikeastaan tässä puolen vuojen aikana. Mutta en oo vaan saanu niitä sanoiksi. Tai oon monesti miettiny että pitäiskö vaan ottaa työn alle ja kirjottaa näitä ajatuksia tähän paperille. Mutta ei vaan saa aikaseksi.
Meinasin muuttaa tästä kanukkien täyteisestä elämästä eteenpäin. Se olis koti nro. 3. Tai 4. ko sillä kolmannella ei oo oikein nimeä. Liikaa eroavaisuuksia liian ja paljon asioita mitä en ees ite ymmärrä. Mutta sisällä jossaki sanoo vain että " nyt on pakko liikahella johonki suuntaan että saat kipinän".
Ja juttelelin asiasta jopa sen kanssa jonka kanssa koin että ois isoimmat väännöt, melkein itkin tuon alfamiehen edessä. Mutta se sano vaan että se on ihan ok ja sano että ymmärtää. Se! Kaikista maailman ihmisistä.
Sain joulukalenterin tuossa muutama päivä takaperin. Paketissa, joka oli kuvioitu sydämin (osa jopa väritetty) oli myös suklaata, toki valko/ruskeetasuklaata itsenäisyyspäivän kunniaksi, ja vanhoja autoja ja sitten meikän lempparikarkkeja (ei ollu ees äiti). Oon pakostaki parempiosasten joukossa maapallolla. Tuntu hyvältä. Aivan LEVOTTOMAN hyvältä. Mie oon aina ollu perkeleen huono tekemään tuommosia pieniä, hienoja asioita ihmisille. Tuli pitkästä aikaa, jopa 6teen vuoteen ekaa kertaa joulufiilis. Joku välittää minusta niin paljon että tekee tuommosta. JOULUKALENTERI, miettikää. Suomalainen semmonen ja vielä jenkkeihin. Kaikkien lisäksi se mitä oon pitäny ainoana ja oikeana vuodesta: en tiiä ees mikä, mutta kauan siitä on. jopa 2000 ? Se alko joskus sillon ko kävin tasasin väliajoin naapurissa. Hienoja aikoja. Ja joka vuosi oon menny sinne 25.12 , vaikka ei ois mitään asiaakaan. Ja se tuntuu hyvältä. Paitsi muutamana vuotena on joutunu skippaamaan ko ollaan oltu mökillä. Ei kehtaa ajaa sinne ja takasin. Vaikka kyllä pitäis. Ei ole niin kallista. Tänä jouluna menen ko se on tärkiää meikäle. Perinteet/rutiinit.
Kouluki loppu tänään. Ja oli muutamat kisat ja sitten pitäis hoitaa käytännön asioita ja sitten vois lähteä kotiin. En malta odottaa. Ehkä enemmän ku koskaan tahon nähä kavereita, kuulla niitten juttuja ja nähä niitten naamoja/kuunnella samat vanhat jutut. Ja semmosia ihmisiä myös joita en oo ikinä nähny. Toki perhe/tosiystävät/sukulaiset ekana.
Tosi huono omatunto kun ois voinut tehä jotain hyvää yhteisölle jo aikoja sitten mutta en oo pystyny. Olis pitäny kirjottaa selontekoa omista tekemisistä jo puoli vuotta sitten. Oon heikko/laiska/saamaton, enkä oo tehny sitä. JA aina painaa mielessä tekemättömät asiat. Pitäiskö oikeasti yrittää vaan herätä joka aamu aikasin ja alkaa töihin? Oon liikaa nauttinu torkkunäppäimestä ja kuvitellu että oon ansainnu sen vaikka oikeesti oon ollu vaan laiska.
Mutta ehkä tämän kirjotuksen pointti oli se joulukalenteri. Pieni ele joka teki minun elämästä pikkasen paremman. Jopa paras hetki pitkään aikaan. Ja se jonka sen teki ties varmasti kuinka fiilistelen tätä.
Pistäkää hyvä kiertämään!
N
Jes! Meikällä on joulukalenterista syöty 11. sukulaatia, huomenna menee kahestoista. Ja tuleppa ihimeessä pyörähtämään siinä meillä niin otetaan erä erästäkin peliä. Tai jotain toista, mutta se me päätetään sitten! Ja mie tuun Rovaniemelle tosiaan 20. päivä siinä aamun jälkeen, ja tulisin kyllä mielellään pyörähtämään jos sulla on vastaanotto auki. Ehkä sie jo siihen mennessä oot selättäny jetlaakin ja saanu jo kotihousut ja reinot jalkaan. Mutta siihen asti hyvää joulunodotusta, ja pistä Frank Sinatran joululauluja levylautaselle pyörimään niin alkaa tuntumaan entistä paremmalta. Tai Nat King Colekin ajaa asian oikein mallikkaasti. The Rat Pack, siinä on molemmat! Nähään pian, siihen asti kikulit ojossa!
VastaaPoista