Hienoa, erittäin mielenkiintosta ja meikäläisen sielunmaisemaa peilaavaa suomalaista räppiä. JA PALJON. Nimittäin viimeaikoina on tullu ulos niin älyttömän päräyttäviä tuotoksia/levyjä/artisteja, että meikäläisen suu vääntyy semmoseen hymyyn ettei mitään järkeä. Parikolme vuotta sitten tämä löyty tämä jätkä&levy:
Koska en pidä itseäni mitenkään suurena musiikinkuluttajana/tietäjänä, tuossa on arvostelu joltaki semmolta jolla on vähän enemmän näkemystä ko mulla. Sitten kesä ja pyöräretket. Ajelen suhteellisen paljon maantiepyörällä kesäisin. Ja tämä oli kuulokkeissa 85% ajasta ko istuin sen selässä. Hienoja lauluja, mahtavia taustoja, lyyrista kauneutta (oon ollu heikkona tähän jo PITKÄÄN) ja ennenkaikkea mahottoman eheä levy kokonaisuutena. Voi veljet, alkaa hymyilyttämään ko muistelen niitä fiiliksiä ko maitohapot jyllää reisissä ja Pyhimys paiskoo taustalla semmosella intensiteetillä, että on pakko koittaa ottaa itestäki kaikki irti. Meikä ja Pyhimys, samalla viivalla, koitetaan tehä sitä mitä osataan parhaiten ja tehä siitä vielä parempaa. Siihen aikaan juurikin pitkästä parisuhteesta eronneena raita nimeltään Intialainen Enneuni oli jotaki maagista. Kuvauksia ihmiselosta ja sen vaikeudesta. Kokonaisuudessaan semisti synkkää, melankolista jopa. Sopii meikälle ko nenä päähän. En oo ikinä saanu samanlaisia fiiliksiä polttavasta auringonpaisteesta kesäisin ko mitä saan kuutamon katselemisesta keskellä korpea yksin, keskellä talvea ko on niin kova pakkanen että hongat paukkuu ja mettän eläjät toivoo lämpimämpiä kelejä. Levyn nimikkoraita joka päättää tän upean levyn. Akustinen räppipiisi höystettynä uskomattomilla laineilla,
" Tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään/potentiaali riittää selkeesti vähempään/siit lähetään, mihin päädytään/ehdotan et tähän paikalleen jäädytään/ehkä silloin oisin hetken paikallaan, mun aika on palanu, savuna taivaalla/mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee/ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet/mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta/en voi sitä saada mut en haluu mitään muuta/"
En osaa sanoa miten hyvältä tuntuu kuunnella tuommosia laineja, enkä ymmärrä miksi, mutta jokin niissä on semmosta mikä sopii mulle, perkeleen hyvin.
Pyhimyksestä luonnollinen siirtymä oli saman tuotantoyhtiön leivissä oleva Heikki Kuula. En muista milloin kuulin ekan biisin kyseiseltä artistilta, enkä sitä mikä biisi se oli, enkä sitä kuinka löysin herran, mutta muistan että löysin sen youtubesta pläräilemällä Pyhimyksen piisejä. Veikkaisin että se kimara oli kuitenki tää:
Biitti, lyriikat, flow. Gotta love em'! Tais olla eka single tältä "läpimurtolevyltä":
Samalainen tyyli, samalainen sielunmaisema+tiukat biitit ja jopa meikän mieleen iskevämmät lyriikat. Ja flow millä tyylillä tää jätkä räppää. Hrr, kylmiä väreitä. Oli jopa pakko tilata tää levy, vaikka omistinki eepoksen jo digitaalisessa muodossa. Jotenki semmonen fiilis että pakko tukea artisteja joita fiilistelee täysillä. Tää on meikälle niitä levyjä joita soittaessa tuntuu koko ajan siltä, että "pakko laittaa seuraava biisi, ko son niin kova. Eiku sitä seuraava, Eiku sitä seuraava.." ja sama kaava jatkuu ympäri levyn ja alusta uuestaan. Ei vaan saa tarpeeksi ja tuntuu siltä ettei malta kuunnella kappaletta loppuun ko pakko laittaa seuraava ko se on vielä parempi. Suurimpia suosikkeja ehkä krapulaplatta Isi Itkee ja Musta päivä. Ensimmäinen ehdottomasti sen takia ko siinä on semmonen soundi ettei mittään järkiä! + Se fiilis mihin masennuspäissään krapulassa voi samaistua ko kuuntelee tätä laulua:
"Krapulassa, rahapulassa, pillittää pien/humalasta huilaa/karpalokyyneleet äidin helmaan kuivailee/isi itkee/"
Sillon ko kaikki tuntuu siltä että hommat meni taas täysin mettään edellisenä iltana, tää biisi on niinkö paras kaveri joka ottaa kainaloon ja sanoo: son poka päivä huomennaki. Maksifiiliksiä, kokeilkaa.
Jälkimmäinen biisi on taas kans jotain sanoinkuvaamatonta. Koko laulu rakennettu yhen sanan ympärille. En voi mitenkään nähä että tätä ois kirjotettu selvinpäin, sen verran tuntuu piisissä olevan semmosta ankeutta ja ahdistuneisuutta, ettei niitä fiiliksiä normaalilla elolla saavuteta.
" Musta hurtta ulvoo ulkona nimeään/ei päivää eikä yöt/on vaan pimeää/mustan päivän aamukahvi mustana/mustaan tarhaan mustat lapset kuskataan/nään mustan joutsenen mustas meres/mustan kullan, mustan pörssin kulmal/mustas veres hustlaan/"
+Biisillä vieraileva Tommi shokeeraa vielä lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen. Tarviiko mun sanoo enää muuta?
http://www.heikkikuula.com/
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Jatkan tätä joku toinen kerta. Nyt meni jo tunti arvokasta opiskeluaikaa. Meni ekat kolme viikkoa koulusta täysin huti pilleripäissään, tuntuu että hommat jotenki kasaantu. Kaikenlisäksi mulla on matikkaa, johon menetin kiinnostuksen ylä-asteella ko ei oikein natsannu opettajan kanssa. Mulla on neljä päivää+ tää ilta opiskella 6 kappaletta asioita mitä en ymmärrä ollenkaan, tehä kolme testiä ja yks koe ja sunnuntaina tulis vielä Super Bowl:ki joka on verrattavissa kansallisjuhlaan täällä. Onneksi kurssi on netissä, voi ehkä vähän hustlata. Melkeen pakko jopa, ko on pakko päästä läpi että voi ens lukukauella valita kursseja. Me wish I luck.
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti