Lyhyt pysäytyskuva eiliseltä





Vanha, kohta puoli miljoonaa kilometriä maailmaa nähnyt taksi lipuu hiljalleen kohti vilkasta risteystä. Liikennevalot vaihtuvat juuri punaiseksi ennen matelevaa taksiani, jättäen meidät ensimmäiseksi odottamaan valojen vaihtumista. Mittarin raksuttaminen ei tunnu haittaavan kuskiani. Katson paskaisen ikkunan läpi ulos, on pilvistä ja muutama sadepisara ropisee maahan. Tienpientareella mies. Ehkä noin 55-vuotias, kookas, fyysiseltä olemukseltaan vahva. Ehkä hieman elintasovatsaa.

Paksut viikset, aurinkolasit ja paikallisen jääkiekkoseuran lippis päässään tämä herrasmies seisoo selkä suorana tienpientareella kädessään kyltti, jossa lukee: "Will do any work for money". Kasvoillaan jokseenkin välinpitämätön ilme, toinen käsi taskussa ja työmiehen haalarit päällään. Ei havaittavissa ahdistusta tai pelkoa.

Mittari raksuttaa, autossa tuoksuu ilmanraikastin ja vanha intialainen taksikuskini hyräilee hiljalleen tunnistamatonta hymniä.

Viereemme lipuu hiljalleen iso, SUV mallia oleva Cadillac Escalade EXT, värinä helmiäishopea, jonka sisältä kuuluva bassonjytke vahvistuu kuskin avatessa autonsa ikkunan. Hän katsoo tienpientareella hitaasti edestakaisin kävelevää miestä, nakaten samalla tupakannatsan tämän viereen, sulkee ikkunan ja kääntää katseensa takaisin kohti liikennevaloja. Bassoäänet vaimenevat. Mies ojanpientareella katsoo vielä palavaa tumppia, sammuttaen natsan kävellen sen yli, murahtaa ja jatkaa taivallustaan.

Jään ihmettelemään raksuttavaa mittaria, kunnes auto nitkahtaa liikennevaloista eteenpäin ja herään valveunestani.

Verkkokalvoilleni piirretty kuva miehestä, joka ei työtä pelkää. Kenties vain epäonninen, ehkä vääriä valintoja, kuitenkin erittäin nöyrä. Pidän miehestä. Pohdin voisinko palkata hänet johonkin työhön. Tekisinkö palveluksen vai olisiko se nöyryyttävää. Tasan ei käy onnenlahjat. Tai oikeastaan, mikä minä olen kenenkään onnea määrittelemään.

Gromaire, Unemployed,1936.

N

Kehittyminen




"Kirjoittamisessa on kyse näyistä ja niiden kuvaamisesta sanoilla. Unikuvia: orgasmeja, pelkoja, hukkumista, katumusta. Näiden tavoittelua valveilla. Hiomista siihen saakka, että näyllä ja sanalla ei ole eroa.

Olen vuosia etsinyt kuvia ja niitä vastaavia sanoja. Tässähän ne ovat. Aivan kuten ne naiset niissä unissakin: omassa päässä, aistien ulottuvilla. Näkyjä ei siis tarvitsekaan metsästää. Vain valita ja kuvailla. Eiköhän se tästä." -Dharma


Kopioin, kun en itse asiaa pysty paremmin ilmaisemaan. Monet asiat ovat liian yksinkertaisia, että niitä olisi helppo ymmärtää tahi omaksua. En tässä tarkoita, että se olisi helppoa. Kuitenkin moni asia tulee tehtyä vaikeamman kautta, kun ei tiedä, että asian voisi tehdä helpommallakin tavalla. Tässä yhteydessä tarkoitan helpolla: tehokkaampaa, nopeampaa&kauniimpaa. Eräs hienomies sanoi kerran minulle "Ookkohan sie liian viksu näihin urheiluhommiin?". Asiaa silloin tuumanneena totesin, että se joskus voi olla hidasteena. Urheilijoita, ainakin johonkin maailmanaikaan, pidettiin yksinkertaisina lihaskimppuina, jotka "urheilevat, kun eivät muuhun kykene." Tuossa lausahduksessa piilee pieni totuus vaikka koko totuus on tarua ihmeellisempää. Ihmettelen myös monesti kykenemättömyyttäni ilmaista haluamiani asioita selkeästi. Tuntuu, että ymmärretään väärin, kun ei lueta rivien välistä vaan kaikki otetaan kirjaimellisesti. Olen aktiivisesti koko elämäni ajan koittanut hakeutua hankaliin tilanteisiin. Tämä pätee niin ihmissuhteisiin, urheilemiseen sekä nyt ylipäätään kaikkeen mitä teen. Syy on selkeä: tahdon kehittyä. Haluan hioa taitojani, kunnes voin todeta olevani tyytyväinen itseeni. Rakentaa legopalikoista vaikeampia rakennelmia, rikkoa ja rakentaa uudestaan nopeammin. Ymmärtää isompia asioita, ymmärtää minua älykkäämpiä/vahvempia. Lopulta huomata kehittyneensä. Väitän, että nämä onnistumisen tunteet ovat elämässä kaiken sen työn ja tuskan arvoista.


Olen myös äärimmäisen itsekriittinen ja harvoin tyytyväinen itseeni. Se on jokseenkin kaksiteräinen miekka. Sitä saa ja menettää. Tuntuu kuitenkin, että jossain määrin tuo miekka on alkanut osoittaa tylsymisen merkkejä. En ole yhtä kunnianhimoinen, kuin olin vielä ehkä noin 5 vuotta sitten. En myöskään osaa pitää tavoitteistani kiinni samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Henkistä valumista mukavuusalueelle. Välillä hävettää. Edelleen tavoitteena elää kuin lapsi, tarttumalla tilaisuuteen, olla pelkäämättä, luottaa ja rakastaa. Pidän katseeni tässä hetkessä ja teen parempia valintoja yksi kerrallaan. Tavoitteeni on tehdä aloite, tehdä ennenkuin ajatella: http://www.pokeritieto.com/kolumnit/markus-bunders/mielipositioni-under-the-gun.html.


Tänään kuitenkin olin jollain koomisella tasolla tyytyväinen itseeni, kun katsoin kuvajaistani tietokoneen ruudulta ja totesin notta perkele että on kaverilla komiat viikset! Vappu lähestyy ja viikset kasvaa, taidan ottaa tavaksi. Ei muutako hyvät vaput vaan kaikille!

Viiksi-Nikke brunssin jälkeen.

N

Nuoruuteni hittikimara

Ajattelin tässä aikani kuluksi listata nuoruutenihittikipaleita mitä tuolta youtubesta löydän. Voisin lisätä myöhemmin jotain kommentteja summuita. Ja lisäilen lisää jos keksin jotain hyviä kipaleita. Nämä on siinä järjestyksessä ku muistin joltaki ajalta joitaki biisejä niin että ois vähintään joku 8 vuotta aikaa.

N

 

Hymyilin hiljaa itsekseni viimeksi kun,

Kaunis tyttö hymyili minulle spontaanisti, kun kävelin kahvilan ohi.


Bussikuski otti minut kyytiin reitin väliltä.

Kuulin vauvan huutavan äitiään.

Näin kevään ensimmäiset muuttolinnut.

Heräsin aamulla pirteänä.

Sain hyvän arvosanan kokeesta.

Voitin rahaa pelaamalla pokeria ja huomasin olevani vastustajaani parempi.

Katsoin elokuvat; Black Swan, American Beauty ja The Matrix.

Huomasin, että voin kävellä portaita ilman kipua.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun uuden kaverini kanssa.

Kun aurinko paistoi silmiini ja kiroilin aurinkolasien puutetta.

Tein itselleni hyvän aterian.

Tajusin, että olen kohta takaisin kotona.

Sain perheeltäni syntymäpäivälahjan.

Sain ystävältäni mitä parhaimman syntymäpäivälahjan huolimatta fyysisestä välimatkastamme.

Näin vanhan pariskunnan suutelevan.

Juttelin Skypessä vanhojen ystävieni kanssa.

Kuuntelin klassista musiikkia.

Tajusin, kuinka upeat maisemat täällä Alaskassa onkaan.

Mietin perhettäni.

Join kahvia, katsoin golfia ja rentouduin.

Kävin viimeisen kerran lääkärin luona loukkaantumistani koskien.

Näin miehen jolla oli oranssit kiharat hiukset, oranssi parta, takki auki ja leveä hymy huulillaan.

Osaan kirjoittaa ja puhua englanniksi niin, että minut ymmärretään.

Sain kyydin kotiin puolitutulta.

Sain luvan fysioterapeutilta alkaa pyöräilemään.

Kirjoitin tätä blogipostausta ja totesin, kuinka hyvin asiani ovatkaan.

N