Yksin

tuulessa kovassa, kivenkolossa, istun ja odotan,

tahdon toistuvaa tuultaa, vaihtelevaa,

jokainen lieska, alla kauhan isomman,  

odotan itseltäni parempaa, 

tahdon tehdä taikaa,

niinkuin davinci aikoinaan,

istumassa

penkillä ravintolan edessä,

omat ensiaskeleet,

omassa kädessä,

ja bändin melskeessä,

ei mua kiinnosta, 

kun vanha mies kadunkulmassa,

soittaa banjoa, 

näkymättömässä

mikään näky, ei tuoksu,

tee elämää paremmaksi,

kuulessie,

ko kettu näkee jäniksen,

ei sillä paljon akat kiinnosta,

tuulessa 

tunne on melko vahva,

kuin humalainen ahma,

voi tarttua harjaan,

ja pyyhkiä elämän pölyt pois,

miettien pidemmän vuodenajan taitoja

katson pohjoiseen  ja näen vain mustaa,

ihmeellisten, ihmisten tuskaa,

karua totuutta, lapset ei fuskaa,

kalenteriaikoja, kirjastoautontaikoja,

eikä kotona kirpeitä variksenmarjoja,

vaan lämmintä kaakaota ja halauksia aitoja.

N