Ei ollu fiilistä
Teflonit soimaan
Ko mielesä oli koti ja tosiystävät. Niin ei voinu kirjottaa, ko ei ollu mielesä mitään ankeaa. Tuosa on vissiin meikän tärkeimmät asiat. Nuitako kattelen niin ei tartte paljoa että mitä muuten elämäsä tapahtuu. Pääsin erittäin lyhyele tutustumismatkalle kotia. Ja nopeahan se olikin. Ja siitä lyhennettiin aika monta päivää ulkopuolisten tekijöitten kohdalta. Lentoyhtiöt vittuilee, eläkää luottako niihin.
Se on uskomatonta miten ihmisellä on erilainen fiilis semmosessa ympäristössä missä ei tartte olla mittään enempää ko oma ittensä. Meikälähän se on niin että kun ihmiset ei ymmärrä niin meen lukkoon, kuoreen niinkö simpukka. Ja se on meikäle hankalaa. Toki humalasa taas. Mutta jotenki tuntuu että saa aina ittestänsä irti huomattavasti enemmän irti. Mie jotenki synkistyn ja sillon tunteet on parempia, rehellisiä. Mulle itele. Siksi ehkä oon niin vaikia humalasa. Maailmanparas=Maailmanhuonoin samaan aikaan. Omasta mielestäni. Humalassahan sitä ihminen on rehellisimmällään? Tai joku sano niin. Onko se syynä että Suomesa juuaan niin paljon. Ko ei muuten osata kattoa itteä silmään?
Ensimmäinen puolivuotta.
lainaampa tähän väliin:
"on joka kielessä oma sama karmalla; meillä sanotaan vaan et paska tsäkä"
Ei välttämättä noin huonosti. On hyviäki juttuja. Voin tehä jotaki hyvää omalla elämällä. Voin opiskella ja silti tehä asioita mistä tykkään välillä aika saatanan paljon. Mutta pohjimmillaan semmonen huono viilis. Äiti sano että oon pessimisti. En haluais uskoa. Ko ei muualtakaan tullu neuvoja (oidipuskompleksiko?) Sanoin sille että oon realisti. Pessimismihän on aivan perseestä. Oon kuitenki oppinu että hyvien asioiden kautta opitaan muita hyviä asiota. Ehkä se on vaan jääny päälle. Muistan vieläki ko ala-asteella sanottiin luokan viksuimmalle/innokkaimmin viittaavalle, että "älä viittaa niin paljon että muutki voi vastata". Siitä on kuitenki vissiin 12 vuotta. Mutta niin ne vaan jotku asiat jää roikkumaan mieleen. Kaikila meistä. Ja niistä on perkeleen vaikia päästä irti. JA mulle varsinki vaikia päästää irti mielesä. Puren hampaat yhteet ja katon eteenpäin.
Niinkö jo kerroin muistaakseni aikasemminki. Täällä ei oo sydänystäviä. Ei ole ihmisiä jotka tietää miksi mulla itkettää. Eihän mulle anneta ees mahollisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=dc--xoN-rKo
Ehkä mie en vaan ymmärrä jotakin. Sitä miten maailma pyörii. Mutta oon kuitenki rehellinen omille tunteille. Ainaki täsä blogisa. Edelleen kirjotan itelleni. Mutta mitä jos ei oo ketään muuta kelle voi puhua itestään. Muka pitäis pärjätä omillaan. Paskanvitut sanon mie. Ristiriitana itelläni on vaan se että "vaadin" paljon enemmän huomiota ko muut. Tai ainaki aattelen niin. Tuun toimeen vahvojen persoonien kanssa. Ne sanoo miten asiat on eikä selittele. Ehkä se on vaan sitä lappilaista mentaliteetia.
Vai oliko tämä vaan tyhjä arpa. Muttako siitä arvasta mikä mulle annettiin ei kuitenkaan saanu vastausta.
Ois hienoa ko vois ilmasta itteään/ei välittäis muusta. Mutta niinkö sanottiin meikäle "täsä mä oon!" Olipa hyvä että alotin kirjottaan.
Vedän syvään henkeä ja alotan tänä vuonna uuestaan.
vieläki pelkästään mielesä: ?
N
moi nakki. Tuli taas selattua netti läpi ja muistin sun plokin ja päätin kurkata ja suureksi ilokseni olit taas raapustellu tänne. vaikka useampaan otteeseen kirjotit että teet tätä itelle niin meikällä ainaki tulee aina mukava lämmin olo ku näitä ajankuluks lukasee. muutenkin ku ei kerkee ajatuksia tarpeeks vaihtaa, etenkään pinnallisuuksia lukuunottamatta, niin tänne on aina kiva tulla. itekki ku sattuu, varmaa liianki paljo ja usein, pohtimaan tätä omaa olemista ja ympäristöö ja kaikkee semmoseen konsta pylkkäsmäiseen tyyliin niin on mukava nähä et jaksat nähä vaivaa niitten kirjottamiseen ja usein on aika helppo nähä ittensäki nuissa teksteissä.
VastaaPoistaharmittaa sun puolesta sun paska tsägä(karma?) varsinki ku olin oottanu pitkään että oisin nähny sua ja päässy ees välillä vanhojen tuttujen juttujen pariin(itsekäs). kai se olis ollu niitä rutiineja. kirjottelen tätä montanasta ja yritän edustaa miejän pikku linnunkotoa täällä sunkin puolesta.
tsemiä,
tiedät-kyllä-kuka
ps. hajosin oidipuskompleksille
Tulipas hyvä mieli.
VastaaPoistaTänks.
Mutta semmosta se elämä kait on. Joskus käy huonot, muttei sille oikein mitään voi. Ite ainaki oon ihan positiivisella asenteella tyyliin "Risukasassa hieron aurinkorasvaa."
Ja ois olllu makia nähä ja raatata. (Eikä se mitään itsekkyyttä ole. Ihan normaali tarve vaan ihmisten keskuudessa.) Ko ei nuita oman levelin ajattelijoita liikaa oo ympäristöön ilmaantunu, hehe. Mutta minkäs teet.
T: Tuupovaaran Tuijottaja