lauantai 26. helmikuuta 2011

/260211







 Hiphophiphophurraa!




Koulussa on välillä kivaa. On mukavaa laittaa pienet rattaat päässä raksuttamaan ja odotella josko se nokkeluus ja älykkyys joskus vielä nostaisivat päänsä veden alta. Haasteet on aina mukavia, niihin pitää vain pystyä motivoitumaan oikealla tavalla. Nähä se syy siellä taustalla. Itse olen ollut pitkään epäitsekäs, monestikin. Välillä se on tullut esiin kusipään käytöksenä, niin yhtä kaikki, tarkoitukseni on aina ollut hyvä. Ja, niinku vanhakansaopettaa, tarkoitus pyhittää keinot. Eli olen ollut joissain asioissa epäitsekäs på sistone. Ja se on tarjonnut minulle immense amount of personal gratification, mikä on toki luettavissa hyviin puoliin elämässäni. Enkä ole omien kokemusteni mukaan ketään aivan hirveästi loukannutkaan. Hmm.

En ole ihan varma onko pehmeistä puolista miehessä niin paljon hyötyä kuin jos niitä ei olisi ollenkaan. Toisaalta, oon miettiny että semmoset skillsit vois olla omiaan näyttelemisessä. Notta herranpieksut, siinäkö se on meikäläisen tulevaisuus! Ei varmaan kuitenkaan, en laula harakkaa paremmin, en komeile kuin kuu pakkasyönä enkä ole, toistaiseksi, mahottoman lihaksikas äksönmuuveihinkaan. Voin huokaista helpotukseksi, toisaalta ehkä sittenkin?    

I have a dream, sanoi se musta viisas mies taannoin.





Olen aina silloin tällöin välistä kuunnellut klassista musiikkia. Siinä on kyllä aika mukavia piirteitä. Sanoisinko, helposti omaksuttavampia tunteita. Toki, täytyy olla myö rehellinen itelleen. Helppo olla kuuntelematta, kun se ei ole enää sitä radiomarkkinoiden monotonista taustamusiikkia. Kokeile siis, ole hyvä. Tarjoan tähän erään suosikeistani. Varsinkin iltaisin, toimii. Semmosessa untenrajamailla hortoilevassa olotilassa. Hieman niinkuin nyt.














Bonne nuit.












N

maanantai 21. helmikuuta 2011

/022111





Hmm, oon ollut joskus selkeämpikin esittämissäni asioissa, tosin en paljoa. En jaksa korjata tuota edellistä, vaan annan ajan kulua ja kokeilen uudelleen kunhan ajatukset löytää oikeille raiteille. Siihen asti jamittelen tätä biisiä:






Leikkasin myös käteeni kunnon haavan. Sopivasti vielä kun popsin verenohentajia, verta valoi vuolaimenaa&meinas olla kädet täynnä hommia ko koitin sitoa siihen jonkun ensiapusiteen yksikseni. Onnistuin tietenkin. Pariviikkoa sitten poltin sormeni. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan. Oon myös tullu siihen tulokseen että tää on melko luontaista meikäläiselle, tohelointi siis. Ja katoin elokuvia, mutta en tehnyt koulutehtäviä. Pitää skarpata heti huomenna. Oon myös mestari luistamaan vastuuta, perkele. Pitää varmaan alkaa käyttään pikkasen enemmän eforttia oman elämän kasassapitämiseen. Tai jotaki semmosta.






N
Tekonauruu






Niille jotka ei tunne (laitoin repeatille),


(HUOM! vaatii kuuntelukertoja ellet ole viksu niinku mie!)






---------------------------------------------------------------------------











Tuo on niinkö pitkä tauko.








Kyseisen laulun siivittämä ajattelin, josko laittaisi ajatuksiani paperille. Niin, Pitääkö se olla niin? Että pitää olla OIKEITA kavereita, että pystyy toimimaan, Niinkuin edellisessä, todennäköisesti myöskin nykyisessä elämässäni (lue urallani) pitäisi olla IHAN VITUN HYVÄ JÄTKÄ. Tai sitte vaan suorittaa yli-inhimissellä tasolla. Jopa niin että vedetään selkänahasta viimiset nauhat+hiet, katotaan mihin siitä on, kulutetaan loppuun se viiminenki motivaatiorupla. Ja katotaan ne tulokset, paperilla reilusti, ja tehään ne päätökset sen jälkeen?


(okei voin selventää; teemu selänne age n.55v, tekee NHLssä eniten maaleja kaikista suomaisista. VANHOILLAKO NÄYTÖILLÄ?, tä?)


+Tahtoisin olla tosi selkee&viihdyttävä mutten koita. Ts. Lue julmajuhan blogia.


Asiaan. ( haen sen oluen)....




....Sanon vain sen, että meitä on liian monta. Menneisyyden lupauksia. En sano, että se olisi tilastoiden vika/yksilöidenvika. Sanon vain että jossakin on vika. MINKÄ vuoksi meillä on NIIN monta lahjakasta urheilijaa , lukiossa ja sen jälkeen, jotka ei kuitenkaan pääse huipulle?

(Ne jotka aattelee, että oon katkera voi lopettaa lukemisen tähän?)

Sanon vain sen, että asioita ois voinu tehä erillälailla. Mm. sillonku jollaki alkaa kulkemaan&omat voimavarat ei riitä? Kuka tulee apuun? + JOS onnistuu, kuka kerää kaiken gloryn? No se on ehkä epäolennaista. Mutta olennaista on se, että miten monta henkilöä/vuosi menetetään siihen, että pitää olla ballahollaylemtv3nelonen kavereita korkeammilla tikapuiden askelmilla, jotta voi olla SIISTISTI KHUUL?




Ohboy,






EHdottomasti kirjoitan uudelleen joskus. Sanon vain tällähetkellä tekonauruu. Sillä päästään pitkälle siskot ja veljet, mitä ikinä teettekään.

 Ole oma ittesi, AINA. Thats mi mainpoint.













N

perjantai 4. helmikuuta 2011

Note to yourself: 50 reasons not to break a leg






Koska,


1. Se sattuu
2. Jos kuitenki katkaset sen, niin tee se jossaki muussa maassa ko semmosessa missä puhutaan ranskaa
3. Sillä niissä maissa ei olla oikein kartalla mitä pitää tehä ko urheilia loukkaantuu
4. Ja joutuu makaamaan sängyssä kaks päivää oottamassa leikkaukseen pääsyä ilman ruokaa
5. Tullee näläkä
6. Ei saa kunnon ryynejä
7. Ja taas sattuu
8. Ei pysty nukkumaan
9. Väsyttää koko ajan
10. Autossa matkalla toiseen (muka parempaan) sairaalaan kaikki mutkat tuntuu mukavasti jalassa
11. Eikä siinäkään sairaalassa puhuta englantia
12. Pitää säätää vakuutusasioita+puhua puhelimessa 5h/päivä
13. Matkalla oikeaan sairaalaan oikeaan maahan sri lankalaiset lentokenttätyöntekijät ei tajua että ko on pyörätuolissa niin joku on vikana ja ne potkii sitä poikkimennyttä jalkaa
14. Uuessa sairaalassa joutuu soittamaan lisää puheluita ja hoitamaan asioita
15. Joutuu leikkaukseen ja jalaka turpoaa tuntemattomaksi
16. Ja herräät yöllä siihen että siihen koskee niin että joutuu oottamaan 4h ennenkö saa lääkityksen kohalleen ja kääröt jalan ympäriltä puristamasta niin että kipu loppuu
17. Jonka jälkeen kuuppa on jumissa lääkkeistä
18. Eikä sillon ruoka ei maistu
19. Mennee 1,5 viikkoa ennenkö alkaa maha toimimaan
20. Ja sekös vituttaa
21. Eikä pääse suihkuun yhtä pitkään aikaan
22. Näytät karmea(mma)lta
23. Ja ko pääset suihkuun niin lihava hoitaja riisuu vaatteet ja pukee ne päälle
24. Sairaalaruoka
25. Joutuu makaan sängyssä kaks viikkoa kotiinpääsynki jälkeen
26. Et voi tehä ite yhtään mitään
27. Joutuu pyytään apua ja tulee ikävä fiilis
28. Jalka on vieläki turvonnu ja siihen koskee, eikä siihen auta ees parhaat kipulääkkeet ja joudut takasi sairaalaan
29. Et saa vieläkään nukuttua
30. Ja seki mitä nukut niin heräät +2x/yö
31. Päivisin ei voi liikkua ko sängyn ja sohvan väliä ensimmäiset kaks viikkoa
32. Ja seki mitä liikkuu niin joutuu käyttään keppejä
33. Eikä voi kantaa mittään, vaan pitää olla joku tekemässä kaikki puolesta edelleen
34. Tullee avuton olo, eikä sitä suomalainen kestä ko "kyllä mie pärjään"
35. Oot perässä koulutehtävistä 2,5 viikkoa
36. Joudut tekeen pitkiä päiviä että pääset takas rytmiin
37. Mutta ei siitä tuu mitään ko et vieläkään pysty nukkumaan kunnon yöunia etkä pysty nukahtaan vaikka haluaisit
38. Ei voi siivota omaa huonetta jonka lattia on jokasta neliösenttiä myöten täynnä kaikkea romua
39. Kaajut koulussa kepeillä ko lattiat on märät ja joudut pomppiin poikkimenneen jalan päällä
40. Et pääse kotoa minnekkään ilman apua
41. Ja ko jalaka on soirona niin ei voi lasketella
42. Eikä kiertää maksihienoja paikkoja ympäri Amerikkaa ees neljän kuukauden päästä
43. Ko eka pittää opetella kävelemään uuestaan
44. Ja joutuu tekemään tylsiä kuntoutusliikkeitä
45. Ja syömään verenohennuslääkkeitä veritulppaan
46. Eikä voi juua kaljaa
47. Eikä olla humalassa
48. Eikä käydä baarissa
49. Eikä pääse intiimiin kanssakäymiseen kauniimman sukupuolen edustajien kanssa (hahahahihihaa, and i thought my jokes were bad!)
50. Aika pitkään aikaan!






Mutta onneksi mulla on paljon hyviä kavereita ja hienoja ihmisiä ympärillä niin täällä kuin kotosuomessakin, jotka on tehny tästä kokemuksesta huomattavasti helpommin kestettävän.



Stepaa lainatakseni: "Mulla on kaikki mitä vaan tarviin/paita,housut ja kivankokoset pallit/...mul on kaikki hyvin ja vielä enemmän/siksi voin vain kikkailla ja kakkailla menemään/"










N

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Räppi musana/mun suu mutkana




Hienoa, erittäin mielenkiintosta ja meikäläisen sielunmaisemaa peilaavaa suomalaista räppiä. JA PALJON. Nimittäin viimeaikoina on tullu ulos niin älyttömän päräyttäviä tuotoksia/levyjä/artisteja, että meikäläisen suu vääntyy semmoseen hymyyn ettei mitään järkeä. Parikolme vuotta sitten tämä löyty tämä jätkä&levy:






Koska en pidä itseäni mitenkään suurena musiikinkuluttajana/tietäjänä, tuossa on arvostelu joltaki semmolta jolla on vähän enemmän näkemystä ko mulla. Sitten kesä ja pyöräretket. Ajelen suhteellisen paljon maantiepyörällä kesäisin. Ja tämä oli kuulokkeissa 85% ajasta ko istuin sen selässä. Hienoja lauluja, mahtavia taustoja, lyyrista kauneutta (oon ollu heikkona tähän jo PITKÄÄN) ja ennenkaikkea mahottoman eheä levy kokonaisuutena. Voi veljet, alkaa hymyilyttämään ko muistelen niitä fiiliksiä ko maitohapot jyllää reisissä ja Pyhimys paiskoo taustalla semmosella intensiteetillä, että on pakko koittaa ottaa itestäki kaikki irti. Meikä ja Pyhimys, samalla viivalla, koitetaan tehä sitä mitä osataan parhaiten ja tehä siitä vielä parempaa. Siihen aikaan juurikin pitkästä parisuhteesta eronneena raita nimeltään Intialainen Enneuni oli jotaki maagista. Kuvauksia ihmiselosta ja sen vaikeudesta. Kokonaisuudessaan semisti synkkää, melankolista jopa. Sopii meikälle ko  nenä päähän. En oo ikinä saanu samanlaisia fiiliksiä polttavasta auringonpaisteesta kesäisin ko mitä saan kuutamon katselemisesta keskellä korpea yksin, keskellä talvea ko on niin kova pakkanen että hongat paukkuu ja mettän eläjät toivoo lämpimämpiä kelejä. Levyn nimikkoraita joka päättää tän upean levyn. Akustinen räppipiisi höystettynä uskomattomilla laineilla,

" Tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään/potentiaali riittää selkeesti vähempään/siit lähetään, mihin päädytään/ehdotan et tähän paikalleen jäädytään/ehkä silloin oisin hetken paikallaan, mun aika on palanu, savuna taivaalla/mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee/ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet/mä oon lapsi  hyppimäs taivaalta kuuta/en voi sitä saada mut en haluu mitään muuta/"

En osaa sanoa miten hyvältä tuntuu kuunnella tuommosia laineja, enkä ymmärrä miksi, mutta jokin niissä on semmosta mikä sopii mulle, perkeleen hyvin.


Pyhimyksestä luonnollinen siirtymä oli saman tuotantoyhtiön leivissä oleva Heikki Kuula. En muista milloin kuulin ekan biisin kyseiseltä artistilta, enkä sitä mikä biisi se oli, enkä sitä kuinka löysin herran, mutta muistan että löysin sen youtubesta pläräilemällä Pyhimyksen piisejä. Veikkaisin että se kimara oli kuitenki tää:


Biitti, lyriikat, flow. Gotta love em'! Tais olla eka single tältä "läpimurtolevyltä":


http://tuoreetplatat.blogspot.com/2008/04/heikki-kuula-pllp.html


Samalainen tyyli, samalainen sielunmaisema+tiukat biitit ja jopa meikän mieleen iskevämmät lyriikat. Ja flow millä tyylillä tää jätkä räppää. Hrr, kylmiä väreitä. Oli jopa pakko tilata tää levy, vaikka omistinki eepoksen jo digitaalisessa muodossa. Jotenki semmonen fiilis että pakko tukea artisteja joita fiilistelee täysillä. Tää on meikälle niitä levyjä joita soittaessa tuntuu koko ajan siltä, että "pakko laittaa seuraava biisi, ko son niin kova. Eiku sitä seuraava, Eiku sitä seuraava.." ja sama kaava jatkuu ympäri levyn ja alusta uuestaan. Ei vaan saa tarpeeksi ja tuntuu siltä ettei malta kuunnella kappaletta loppuun ko pakko laittaa seuraava ko se on vielä parempi. Suurimpia suosikkeja ehkä krapulaplatta Isi Itkee ja Musta päivä. Ensimmäinen ehdottomasti sen takia ko siinä on semmonen soundi ettei mittään järkiä! + Se fiilis mihin masennuspäissään krapulassa voi samaistua ko kuuntelee tätä laulua:

"Krapulassa, rahapulassa, pillittää pien/humalasta huilaa/karpalokyyneleet äidin helmaan kuivailee/isi itkee/"


Sillon ko kaikki tuntuu siltä että hommat meni taas täysin mettään edellisenä iltana, tää biisi on niinkö paras kaveri joka ottaa kainaloon ja sanoo: son poka päivä huomennaki. Maksifiiliksiä, kokeilkaa.


Jälkimmäinen biisi on taas kans jotain sanoinkuvaamatonta. Koko laulu rakennettu yhen sanan ympärille. En voi mitenkään nähä että tätä ois kirjotettu selvinpäin, sen verran tuntuu piisissä olevan semmosta ankeutta ja ahdistuneisuutta, ettei niitä fiiliksiä normaalilla elolla saavuteta.

" Musta hurtta ulvoo ulkona nimeään/ei päivää eikä yöt/on vaan pimeää/mustan päivän aamukahvi mustana/mustaan tarhaan mustat lapset kuskataan/nään mustan joutsenen mustas meres/mustan kullan, mustan pörssin kulmal/mustas veres hustlaan/"


+Biisillä vieraileva Tommi shokeeraa vielä lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen. Tarviiko mun sanoo enää muuta?

http://www.heikkikuula.com/




---------------------------------------------------------------------------------------------------





Jatkan tätä joku toinen kerta. Nyt meni jo tunti arvokasta opiskeluaikaa. Meni ekat kolme viikkoa koulusta täysin huti pilleripäissään, tuntuu että hommat jotenki kasaantu. Kaikenlisäksi mulla on matikkaa, johon menetin kiinnostuksen ylä-asteella ko ei oikein natsannu opettajan kanssa. Mulla on neljä päivää+ tää ilta opiskella 6 kappaletta asioita mitä en ymmärrä ollenkaan, tehä kolme testiä ja yks koe ja sunnuntaina tulis vielä Super Bowl:ki joka on verrattavissa kansallisjuhlaan täällä. Onneksi kurssi on netissä, voi ehkä vähän hustlata. Melkeen pakko jopa, ko on pakko päästä läpi että voi ens lukukauella valita kursseja. Me wish I luck.




N