A/V 




Koska te kaikki, olette minulle tärkeitä. Tahdon esittää teille audiovisuaalisen kokemuksen jollaista en usko, että olette kokeneet. Ensiksi, etsikää parhaat välineet niin audion kuin videonkin toistamiseen, Toiseksi sulkekaa valot. Ja kolmanneksi, ottakaa mahdollisimman mukava asento.

Ja nauttikaa.

N

Working towards my personal wisdom


Sitä sanotaan, että lehtimiehen ja tiedemiehen erona on se, että lehtimies tietää jotain kaikesta ja tiedemies kaiken jostakin. En ole vielä päättänyt kumpaan kastiin ryhtyisin, mutta olen tullut siihen lopputulemaan, että mielelläni kuuluisin jompaankumpaan. Arvostan ihmisiä, jotka kuuluvat joko lehti- tahi tiedemies-kategoriaan. Se on varmasti luonnollista. Samanlainen fiilis kuin tuijottaessa René Magritten erittäin kuuluisaa maalausta Le fills de l'homme.

Le fills de l'homme (1964)

Osa maalauksen mystiikkaa on varmasti luonnollinen tarve tietää, olla utelias ja kiinnostunut. Varsinkin jos asioista annetaan hieman vihjausta muttei paljasteta lopullisesti, mikä/mitä/kuka on asian takana. Reality tv-showt ja juorulehdet ovat vieneet tältä pohjan paljastamalla kaiken ilman, että asiasta joutuu ottamaan liiemmin selvää. Kuka perkeleen täysjärkinen nyt olisi oikeasti kiinnostunut Henna Kalinaisen tissien uusimmista muodonmuutoksista, ellei sitä tuputettaisi joka perkeleen tuutista kaikille (ok, tissit on kivoja, mutta silti!). Sitä sitten taantuu ja turtuu ja toteaa, että tämä riittää. En ole ikinä oikein ymmärtäny ihmisiä joille tämänkaltainen "uutisointi" muodostaa päivittäiset puheenaiheet. Ehkä pata soimaa kattilaa hieman tässä(kin) asiassa, kun löydän itseni stara.fi sivustolta lukemasta nollat taulussa hullumaailmauutisia. Kuitenkin pikainen vilkaisu ampparit sivuston suosituimpiin uutisiin sisältää valitettavan useasti sanat: "porno", "tissi", "seksi yms. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, arvostan seksiä suuresti useammankin aspektin vuoksi, mutta fakta, että ihmisten tiedonjano tukahdutetaan suurimmaksi osaksi näillä hienoilla hakusanoilla. Oh well.

Lapsena olin utelias niinkuin lapsen kuuluu ollakkin. Teininä kiinnostukseni kohteet rajoittuivat urheiluun&tyttöihin&joihinkin Kiinnostaviin Asioihin, niinkuin teininä pitääkin ja nyt varhaisaikuisena totean, että olen kovaa vauhtia valumassa ameeban tasolle älyllisten/tiedollisten kykyjeni osalta. Siis täysin päinvastaisesti kuin aikuisena kuuluisi olla. Siispä päätin viimeviikolla kännipäissäni aamuyön pimeinä tunteina tilata Amazonista kirjoja (Miksi kaikki hienot ideat syntyvät öisin?). Joukkoon kuului niin seikkailutarina, runokirja, tajunnanvirtaa sisältävä sekoilupätkä seka tiedekirja. Kuten listasta saattaa huomata, en ole vielä täysin löytänyt kiinnostukseni suuntaa, mutta olen ottanut kuitenkin ensimmäisen askeleen. Ja se on monesti tärkein ja vaikein etappi matkalla maalia. Vähän niinkuin herääminen aamulla. Toisaalta tällä matkalla on vaikea päästä maaliin, koska viisas mieshän tietää ettei mitään voi tietää. Kuitenkin, viisaalla miehellä on huomattavasti valistuneempia arvauksia, kuin sillä houkalla, joka ei ole viitsinyt vielä edes nousta sängystään.

Aika on vain rajallista ja se vaikuttaa jollain tavalla matkani etenemisnopeuteen. Laiskuuteni voi olla myös esteenä, mutta vain, jos sorrun tyydyttämään tiedonjanoni lukemalla Seiskan tasoisia julkaisuja. Tänä aamuna laiskuudestani otti niskalenkin koko planeettaamme vaikuttava talouskriisi. Aivan huomaamatta kulutin neljä tuntia tänä aamuna opiskellessani syitä vallitsevaan tilanteeseen ja tunsin suurta mielihyvää ymmärtäessäni maailmaa tämän nelituntisen jälkeen hieman paremmin. Suurin mielihyvä syntyi, kuitenkin siitä että jaksoin nousta sängystä. Toisinsanoen otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin hommiin. Vieläkin miellyttävämmäksi asiasta tekee se, että lukemani tieto on täysin hyödynnettävissä matkallani pääaineeni akateemiseen selättämiseen. Vuosi sitten kirjoitin, ettei minulla ole mitään hajua mitä haluan tehdä. En myönnä vieläkään, että olisin luottoluokitustasollani korkeimmalla tasolla. Mutta askeleen korkeammalla kuin vuosi sitten. Pääasiahan on kehittyä, ei tahdilla ole niin väliä.

Muuten elämääni ovat värittäneet sakot, kipeät jalat, kämppäkaverini (tietämisen antikristus ja päivittäisten hymähdysteni suurin aiheuttaja. Esimerkkinä todettakoon, ettei hän tiennyt kuinka monta kolmasosaa on kokonainen) sekä matemaattiset kykyni, jotka koin ylittäneeni ensimmäisessä kokeessani. Mutta näistä asioista ei voisi kirjoittaa kuin hauskoja tarinoita, enkä ole vielä löytänyt penaalistani niin väkevää väriarsenaalia, että saisin lyyrisen kauneuteni kukoistamaan ystäväni Rasmuksen kaltaisesti, joten päätän jättää sen toistaiseksi syrjään. 

Tai vaihtoehtoisesti!

Voisin kirjoittaa jotakin hauskaa. Ehkä. Saa nähdä. Kaikkeahan pitää kokeilla, right?

Nyt pitää rientää tunnille. Ai että uusien asioiden oppiminen on mukavaa.

Peace out homies!

N

ps. uusi taustakuvani kuvaa Omega Nebulaea, eräänlaista tähden syntyhetkeä. Hehe.

Rock Bottom?


"At around the same time I started reading novels by Charles Bukowski and Chuck Palahniuk. I loved Palahniuk's twisted characters who were always huge messes of human beings and seemed to want to reach the rock bottom. I read other novels too where the characters had addictions. I started idolizing these characters. And I started characterizing myself. I didn't even want to be a succesful poker player. I wanted to be miserable, I wanted to be the loser everyone had sympathy for. I wanted to be a legend, a hero, but I wanted to achieve that status by the most unheroic ways possible."


-Chuck Bass








imo








erota nämä ( 2 )

N

Zen-mode

Otin mestarilta oppia viikonloppuna ja selätin 14 tunnin koulupäivän ja itseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ajoin aamulla pyörällä, oksensin. Söin puolikiloa spagettibolognaisea, enkä saanut nälkääni tyydytettyä. Ressaan koulusta ja retkestä luontoon. Taas ikäviä valintoja jotka ei sovellu pääni sisään rakennettuun maailmaan jossa voi painella menemään niinkuin joskus 15 vuotta sitten. Pötsi tanassa. Pelasin pitkästä aikaa pleikkaria, pidin siitä. Koulua ihan perkeleesti, pitää koittaa/koittaa/koittaa.

Olotilani tällä hetkellä. Zen. Uniaikani alkamisajankohta. T -1.


Good morning everybody.

N

Tarjoillaan isolla volyymillä, rauhallisessa tilassa ja isolta näytöltä ajatuksen kanssa!

N

/kipeempi ko keskiverto


                                        /niinkö Biggie

Ps. Alotin säästämisen tänään klo 17.00 AKT. Klo. 21.20 ostin $80 viinipullon. Marjainen. klo. 22.45 ostin lasillisen Glenfiddich:iä, vm. 1999. Miehekäs, röyhentelevä sekä uninen.

Unohdin sanoa, että olimme illallistamassa osavaltiomme pääkaupungin hienoimmassa ravintolassa, omassa huoneessa, merinäköalalla. Voisin ehkä jopa kirjoittaa tästä enemmän. Laitetaan muistiin.

klo 23.50 totean ystävilleni uniajan alkaneen lasketuksi allekirjoittaneelle, otan taksin, puhun vartin verran kolonialismista(?) taksikuskin kanssa, avaan oluen, kirjoitan blogia, nukahdan.

N

I'm Back!



Tässä sitä taas istutaan samalla sohvalla kuin noin neljä kuukautta sittenkin. Talo tuoksuu samalta kuin silloin, huone on vieläkin pieni ja kotiteatterista lähtee ääni, joka saa rintakarvat resonoimaan. Kahden kämppiksen lähdettyä, heidän paikkansa vieneet tyväret ovat kuitenki tuoneet mukana uusia, elämää helpottavia huonekaluja, kuten uuden pakastimen ja ruokapöydän. Sitä ei muuten tajua miten kätevä sellainen kapine on ennenkuin sen menettää, tai niinkuin tässä tapauksessa, saa käyttöön. Tytöt toi myös mukanaan ison kasan karvaa, jota saa olla puhistamassa  suihkukaivosta joka helvetin päivä. Pitää hakea niille suihkulakit tai pitää palaveri. Tai jotaki.

Kun tulin takasin, nukuin kolme päivää putkeen. Taino se oli ehkä ennemminkin semmosta valveen ja unen rajamailla tapahtuvaa vatvomista. Viimeisen illan juhlimisella rakkaassa pääkaupungissamme saattoi olla vaikutusta tähän. Olin silminnähden humalassa, kun tsekkasin kamat sisään helsinkivantaalla. Hyvä etten sammunut check-in jonoon. Mielessä kävi jo loiventaminen, mutta päätin silloin että alan kunnolliseksi enkä antaudu viinan vietäväksi. Ehkä. Ja voi veljet, sitä säälivien (lue: halveksuvien) katseiden määrää! But I was on hangover and I didn't care. Tiiätte tunteen. Kassit sain kuitenkin purettua ja järjesteltyä takasin paikoilleen jo eilen, viikko saapumisen jälkeen. Olisin kyllä tehnyt sen aikaisemminkin jos se olisi sattunut tuntumaan yhtään enemmän tärkeältä. Kaikella on kantokykynsä. Niinkuin esimerkiksi juomisella. Tämän kesän viinanhuuruiset retket kapakoiden turmiolliseen maailmaan on jättäny jälkensä.  Mutta voi että meillä oli mukavaa. Parhaita kesiä, ikinä. En ole kuitenkaan juonu ko yhen kalian tähän mennessä! Ja eka viikko jo helposti takanapäin.


(Taputan tässä kohtaa olalleni ja titaaniselle selkärangalleni. :drumroll: .)


Oli tarkotus lähteä kalastelemaan tässä viikonloppuna, mutta päätin passata. Perkele ko on kallista! Semmonen ohjattu kalaretki maksaa jotakuinki 100€ tai sitten vaihtoehtosesti ne vie jonnekki mestaan ja siellä voi sitten kalastella omilla vehkeillä. Ei meikäläisellä perse nyt riitä kaikkeen. Pakko jättää väliin vaikka siistiähän se varmasti oliski. Kesä oli kaikenlisäksi aikalaisen kallista aikaa meikäläisen elämäntavoilla, ettei säästöön kertynyt aivan mahottomia summia.

(note to yourself: Elämä on.)

Käytiin golffaamassakin. Atana ko oli komia iltapäivä. Aurinko paisto, linnut laulo ja ruoho oli vihreää. Pelattiin semmosen pikkujäbän kanssa joka oli top-5 jenkeissä alle 10v sarjassa. Hyvin se veteli. Omista peleistä ei jääny jälkipolville kerrottavaa, muutakuin sen verran että onnistuin huitasemaan driverilla jonnekki 240m hujakoille. Maata pitkin.

Nyt on ekat reenit vedetty ja jalat on aivan uskomattoman paskana. Viimeksi roppa ollu näin juntturassa vuonna 2008 syksyllä, kun tein liiton testit. Käytiin juurikin äsken kävelemässä yhden vuoren päälle ja jouduin pysähtyyn sen seittämän kertaa ko pohkeet kramppas. Oh well. Että tästä tämä kait lähtee sitten taas. Käsittämätön määrä kouluhommia pitää miehen liikkeessä. Oikeastaan aivan hyvä, koittaa tehä jotaki itteä kehittävää. Luurit korville ja hommiin.

(Aikamoista räpeltämistä tämä kirjottaminen pitkän tauon jälkeen, mutta kyllä tämä tästä.)

N