Girl called Snow












Jatkan kertomusta ehkä huomenna tai sitten huomattavasti myöhempänä ajankohtana. Ois tosi kiva kertoa Hänestä juuri nyt mutta en kyllä ehkä jaksa kun kello on 3 aamulla ja pitäis herätä heti seiskalta reippaana. Mutta aattelin että laitan niinkuin ainaki ajatuksen tänne pyörimään että josko ehkä se huomenna motivatsuunit nousis kattoon ja vois kirjottaa.




LISTA


Lumi
          ,   Koti-ikävä
                                 ,   Tekonauruu
                                                           ,  Irrallaan
                                                                                  ja
                                              

                     Lue.



"


Tosi paljon hyviä ajatuksia. Oon jopa kirjotellu niitä ylös. Perkele, jos saisin aikaseksi kirjottaa suurimman osan ajatuksistani ylös niin varmaan seuraavalla vuosituhannella puhuttai jonku Dan Brownin/J.K.Rowlingin/Raamatun julkasijan sijaan meikäläisestä. Mutta tämmöset noin viiden minuutin highlightit ei paljon ehi antaa. Sovitaan että tää on semmonen pätkä mikä pitää lukee sitten lopuksi. Eli sitten ku lopetan kirjottamisen itelleni ja totean ettei se KELAn työttömyystukikorvaus sittenkään riitä kaikkeen siihen hienoon elämään mihin totuin ko olin ottamasa päiväunia. Eli vuosien päästä, jopa oman elämänsä ironiaa? Kirjan kirjottaminen joskus, tapahtuiskohan? Toki vaan itelle ja pöytälaatikkoon, mutta silti. 




                                                                                                                                                                                            "




Ja en ole pystynyt olemaan ylivoimanen ihminen ittelleni, eli ei puhettakaan että oisin voinu pitää itteleni pidettyjä tavoitteita. Harmittaa ehkä jonkun verran. Pieni ihminen hukkuu suuren jäävuoren kanssa ja painuu pohjaan.

Pittää käyä hakemasa ne kalliit shamppanjapullot sieltä meikän oman Titanicin hylystä sitten ehkä myöhemmin. Tartten varmaan Lottovoiton siihen, koska tällä hetkellä tällä meikäläisen meiningillä ei ees Kelassa olla myötämielisiä nimittäin sen verran on tullu oltua hakoteilä.

Mutta hei, kyllä se aina kerran viiestätoistamiljoonasta?


Ehkä pitäis alkaa takoamaan omia miekkoja ja panssareita. Pistää ahjo tulelle ja polkemaan paljetta. Kyllä se siitä muodustuu ko tarpeeksi hakkaapi. Mutta ekana pitäis saaha vasara kätteen ja tulitikut kässiin. Semmonne luovuus. Ko lumituiskulla ko piirtää kuvioita tunturriin. Semmonen ko Pyhällä aamusin ko aurinokkaan ole vielä noussu. Oman onnensa seppä.

N

Näin kulutan aikaa

Aamulla klo 6.30. Äiti herättää. Ovi auki ja käytävässä valo eikä voi mitenkään jatkaa enää nukkumista. Ylös sängystä ja aamupalapöytään. Lasillinen mehua ja paahtoleipää. Äiti lukee lehteä ja keittää puuroa. Ulkona on pimeää ja lumista ja kova pakkanen. Silmissä unihiekkaa. Saan puuron, laitan siihen hilloja ja sokeria. Saan syötyä ja menen makaamaan keittiön lattialle koiran viereen. Lattialämmitys lämmittää, meinaan nukahtaa. Ei voi, kello on seittämän ja on keskiviikkoaamu. Tai torstai, en voi olla varma, siitä on aikaa. Alakertaan ja telkkari päälle. Spiderman. Liidän supersankarin kanssa pitkin katuja ja toivon että hämähäkki purisi minuakin. Herään vähitellen.

Yläkertaan ja vaatteet päälle. Petaan sängyn ja laitan kirjat reppuun. Ulkovaatteet niskaan ja kuomakengät jalkaan. Mulla on Reiman haalarit ja sininen pipo. Otan aikaa. Viisitoista minuuttia ovelta ovelle. Paremmin kuin eilen. Perjantaisin kirjastoauto aina bussipysäkillä kello kymmenen. Jos on aikaa, menen sisään. Olen kiinnostunut Sofian maailmasta ja Pikku Vampyyreista. 45 min tunnilla sitten 15 min tauko. Välissä ruokaa ja tauoilla lätkää tai futista. Olen hyvä molemmissa. Takasin kotiin. Paluumatkat ovat pidempiä. Ei tarvitse ottaa aikaa, kavereiden kanssa aika kuluu leikkiessä. Välilä mennään ojaan piiloon lumiauraa joka lennättää lunta jota on satanut yön aikana. En kerro siitä kotona, ne leikit sais muuten jäädä. Kotona on pullaa ja ruisleipää. Kylmää maitoa. Teen läksyt/käytän koiraa/pelaan tietokoneella/luen kirjaa. Äiti on tullut takaisin siskon kanssa. Ruoka. Harjoituksiin, takaisin kotia ja nukkumaan ennen yheksää.

Ne oli rutiineja, tylsiä ja yksinkertasia mutta tehokkaita. 

Sanakirjan mukkaan

 "tottumuksen avulla saavutettu taitavuus, tottumus."

               Joka hetkelle jotakin. Ne luo turvallisuutta ja kulettaa päivää ko ittestään. Eikä illalla tartte kysyä että, kuuleppa, oot meinannu neljä päivää ottaa tuon kirjan kätteen mutta et oo saanu ees sitä tehtyä. Oikeastaan et oo saanu mittään tehtyä. Oot käyttäny hereilläoloajastasi leijonanosan ittesi viihyttämiseen. Fiksua? Ei. Helppoa? Jep. En tee mittään ja silti meikälä on raskasta. Oon ollu ilman rutiineja siitä asti ko lähin kotoa. Eli pauttiarallaa kuutisen vuotta. Enkä oo oikeastaan saanu sinä aikana mittään merkityksellistä aikaan. Ko en jaksa enkä kehtaa. Suuria ideoita joka ilta. Huomenna. Mie tartten aikatauluja ja deadlineja. Tartten rutiineja jotka toistuu päivästä toiseen että saan ittestäni irti. Mulla ei oo tarkotus olla tavallinen. Tahon jotaki enemmän, itestäni. Illalla pittää pystyä olla tyytyväinen siihen mitä on saanu aikaan. Noin niinku suurimman osan ajasta. 

Turvasatamia taivaanrannassa.

Alotan helpoilla. Ruokaa viis kertaa päivässä, suunilleen samoihin aikoihin. Pistän nukkumaan ennen yhtätoista, tietokonneen kiinni viimestään puolelta. Ok, annan itteleni muutaman vihreän kortin jos tarttee oikeasti tehä jotaki tärkeetä. Kaverit ja perhe. Tuosa on jo paljon. Ai niin, ja teen oikeasti jotaki koulutehtäviä päivällä. Ja voisin lukia oikiasti sen Sofian maailman. Sillon se vaan vaikutti niin paksulta etten uskaltanu ottaa sitä matkaan. Ja muutama lasi punaviiniä ennenku tekee jotain luovaa, selkeesti saa ajatuksen juokseen nopeammin. On meikälä vielä päiviä jälelä. Ei täsä niin hätä. Tänään alotan. Ja ko selekärangasta alkaa kuulumaan narinaa, En tiiä vielä mutta keksin jotaki.

         Aika hommata viisarit meikäläisen kellotauluun.

N

Tyhjääkin tyhjempää




"                                                                                                                        ."

Ei se perkeleen kukkokaan käskemällä kiekase.

Ei mulla muuta,

moi


N

Kirjaimia

Laittelin niitä peräkkäin , ja kokosin kasoja. Hiekkakasoista isoiksi kokonaisuuksiksi (mitä näitä on perus Dapsang, SagarMatcha, Kannchenjunga yms), jotka taas alko rappautuun ku eroosio söi niitä. Mutta eipäniin käynykkään ko mustat pilvet pysy kaukana ja Kirjaimet sai kasvaa kaikessa rauhassa. Lunta sato huipulle vähän ja ehti jäätyä, mutta vuori kasvo kasvamistaan. Sitten se korppi otti ne käteen ja alko lukemaan. Hämmästy jopa (okei oli sanonu viikkoa aikasemmin että haluu nähdä mun kirjaintenkokonaisuuden). Mutta tuntu niinku olis lähteny lentoon semmosessa Lucid-unessa (kts Google jos evt) ku se kaakkatti koko katraalle miten hyvin pikkuK****poikanen ( intimiteettisuoja toim. huom.) oli onnistu luomaan kirjaimista täydellisen kauniin sinfonian että Verdi&Beethofen et Co.  alko vuodattaan kyyneliä

                                        Veikkaus. Menee varmaan vuosia ennenko niille vuorille alkaa sataan.

          OK,Saatoin ehkä nostaa itseni korkeammalle korokkeelle mitä todellisuudessa ansaitsin (atleast eka kpl:sta 49% oli totta) mutta 98 pinnnaa täysistä pongopongoista on imo kova suoritus. 

     

     Dickens/seviisikoidenkirjottajaensaapäähännimeä saa ehkä vielä seistä korkeemmalla, 60-70% läppä, mutta sitten en tiedä oikein miten muuten voisin murskaantua muiden lyriikkamiekkailijoiden sanasäilätaistoissa. Just kiddin', oikeesti.

tässä ois niinku monta sivua tyhjää

Mutta ko kattelin sitä mitä olin saanu aikaan niin eise imo niin karmee ollu kuitenkaan mitä olin aatellu. eieieieipyyhkisin ton jos jaksasin. uuestaan. Tykkäsin niistä kirjaimista ja niitten ryhmittymisestä siinä paperilla. Pikkasen ehkä alkaa lämmittään kevätaurinko jo poskia. Tiäättekö ko pitkän talven jälkeen alkaa oleen taas valoa niin vääntyy naama väkisin hymyyn. Meikänmielestä siisteinä. Tai koko tää prosessi on siistiä. Jotenki tuntuu että näitä kautta saa sanat helpommin ulos. On aikaa katella miten ne muodostuu (joskus tulee puhuttua liikaa/liian nopeesti eikä mitään oikein ehi muodostua((paitsi täällä ku ei voi puhua, eri levelit sun muut, ja ehkä just siks kirjottaminen=dollarit)) ), plus niitä voi välillä pyyhkiä. Sanomistako ei sanomattomaksi saa. Pittää säästää syvälliset jutut myöhempään ajankohtaan. Omien ajatusten tutkailussa pitäis pystyy parempaan. Lisäksi, tässä saa ajatukset hetkeksi siitä nollatilasta missä ne normaalisti surraa. Ajatus saattaa vähän lentää suoraan A:sta V:hen ja siitä takas loogiseen paikkaan heti F:n perään, mutta saatta ehkä pointin kiinni. Ok, välilä kuites niin kujalla itteni kanssa asioista. Tässä asiat järjestyy itelle selkeemmin. Kerranki miettiä eikä mennä vaan. Tahdon olla isona avarakatseinen/tietää paljon asioita. Jonkun näkönen uteliaisuus pakko saaha takas.

(suosittelen välillä klassista musiikkia jos tuntuu ettei meinaa ajatukset olla oikein rauhassa. wilhelm kempff+beethoven moonlight sonata mvt1. avartaa jos kehtaa/viitsii/tutkia omaa näkemystä. jopazone?)

Yleensäkin maksikiksejä musiikista.

N

Syntax error






Lukasimpa eilen 12 tuntia filosofiaa. KAKSITOISTA (12) TUNTIA! Se on kuulkaas veljet ja siskot melkosen pitkä aika. Komentosilta otti pahasti osumaa. Pääsä pyöri vielä pitkälle yöhön kaikenmaailman kujeet mitä nämä kaiken-mahollisen-ja-mahottoman- tutkijat on tässä viime vuosisatoina kehitellyt. Piti aamulla keräillä kaikki ne yön aikana päästä tippuneet aivosolut lattialta mukaan ko lähin kokeeseen. Tais jäähä jätesäkillinen vielä sinne lattialle. Untaki tuli rohkasevat kolme tuntia. Ei siinä mitään, oon tottunu lukemaan pitkäänki mutta tämä todellisten neropattien miekkojen kolistelu ei vaan uppoa meikäläisen kaaliin.



" isi, ihan tyhmät luistimet, mie haluan paremmat"





            Ko kerrottiin että pitäis ottaa noita kursseja niin vilkasin siitä kurssilistasta, että kappas filosofiaa. "Se on hienojen miesten laji, siinä sitä ihminen pääsee pohtimaan kaikenlaisia hienoja aatteita ja pääsee väitteleen oikein mukavista aiheista ja oppii siinä sivussa vaikka sun mitä.". Ja kissanvitut. En ole eläessäni todistanut tällaista luomisen ja ajattelun tuskaa ko oon koittanu päntätä TEORIAA päähäni. Aluksi jopa nauratti että kuinka naiivi sitä piti olla ajatellessaan että sitä pääsee tekemään jotaki hauskaa koulussa. Ei naurata enää. Suomennan joka toisen lauseen, luen sivistyssanakirjasta joka kolmannen, mikään teoria ei pysy päässä, opettaja on kiinalainen joka puhuu niin perkeleen vaikeita sanoja ettei varmaan puolet tästä alkuperäisväestöstäkään tajua mitä se puhuu ja missään ei ole mitään järkeä ko kaikki voi lopulta kyseenalaista mutta silti pitäis pystyä perustelemaan kaikkea. Perkeleen ukko, varmaan saanu jotaki rotanmyrkkyä niissä riiseissä mitä sille on nappulana syötetty.

     Aiheina tähän mennessä: Jumalan olemassaolo ja sen perustelut jonkun kivikautena eläneen äijän mukaan, Mitä voin tietää vai voiko mitään tietää varmasti ja minkälaisessa muodossa ne ajatukset pitää siihen paperille piirtää että rohovessori ne varmasti ymmärtää. Eikö se perkele riitä että ko mie sanon että se on näin koska se ei voi olla näin koska muuten siinä ei olis järkiä. Tana. Ymmärrän kyllä että tähän meidän tämänhetkiseen nyky-yhteiskuntaan suurimmat muutokset on nimenomaan muokattu ko. herrojen päissä, mutta silti. MIKSI KUVITTELINKAAN OLEVANI HEIDÄN TASOLLAAN, tai edes ymmärtämään mitä ne on ajatellut. Vettä sataa ja valun ankanpaskana viemäriin. Tää on selkeästi suurimpia henkilökohtasia virheitäni mitä olen sattunu tekemään elämäni aikana. Parasta tässä on se että mulla pitäis vielä jotenki suoriutua tästä jos meinaan että pystyn vielä jatkamaan koulunkäymistä joulun jälkeen. Noh, tulokset on ollut edellisistä testeistä vähintäänkin rohkasevia: 2/10 ja 1,5/5. Että semmoselta pohjalta.





BRAG: Kahelta muulta kurssilta kokeista parhaat arvosanat mitä voi saada.


Okei, liiottelin hieman. Voltairen Candiden arvosteleminen valistusajan hengessä ei mennyt mitenkään vahvasti. Todistan älykkyyteni iltahämärää.


Istun kiinalaisten keskellä ja päivitän blogia.



/itku

N

        

Otin miehestä mittaa






Laitampa tuosta aluksi soimaan.





http://www.youtube.com/watch?v=-Ub45VwUdwE






         Käytin kovia aineita. Ja kyllä pitäis tietää jo tähän mennessä minkälaiset aineet ne sopii tähän roppaan ja mitkä ei. Mutta aina välillä pitää testata josko sitä ois se 17-vuotiaan kestävyys tallella. Että voi ottaa miten paljon tahansa ja millon vaan. No ei ollut. Kävin ensiksi kattomassa iishokkeytä. Hieno laji. Varsinki jos kattoo semmosia jotka osaa sitä pikkumustaa käsitellä. Mutta niinkö kaikki naiset tietää että harvempi miespuolinen sitä ossaa käsitellä (sivuhuomio. pitää käydä siis seuraavalla kerralla kattomassa naisten lätkää!). Niin soli tälläki kertaa. Lohduttava 1-5 luki taululla toisen erän puolivälissä. Hihittelin itekseni pikkasen ko kattelin sitä hallia mikä niille poijille oli sinne rakennettu. Ainaki kolome kertaa Lappi-areenaa isompi ja meininki oli niinkö isoisa kisoisa ainaki. Paitsi ettei ne raasut osannu sitä kiekkoa liikutella. Hihihi. Olis pitäny taas ite olla näyttämässä. Onneksi sentään oli oma limupullo mukana niin pysy ees jonninmoinen tunnelma.

Sain tekstiviestin.


Mikä sinänsä on meikäläisellä ollu viimeaikoina melko erikoista.

        
              TYTÖLTÄ.


Mikä teki siitä vielä erikoisempaa. Kuulema halus tulla kattomaan meikäläistä. Lähettiin kyllä sieltä äkkiä poies ko sillä piti käyä vaihtaan paremmallaiset rytkyt illan rientoja varten. Kerroin sille siinä ko ajettiin että mulla on varmasti parempi piettää turvavyö päällä ko en oikein luota sen ajotaitoihin. Kerto kuulema hallittevansa ajoneuvot erittäin hyvin. Okei. Sain kuitenki seuraavana päivänä ilmotuksen että oli ajanu kolarin. WHOOPS! Taisin jinxata tyttörukan sairaalaan. Ko se sai tanssikengät jalakaan niin käytiin paikallisissa diskoissa, tai semmosiksi meikäläinen ne luki. Fiilis oli samalainen ko ala-asteen limutiskoissa paitsi että tääläpä tarjoiltiinki suklaaputousta ja mansikoita ja BANAANIA. Ja ko ameriikoisa ollaan niin limutiskoilla on komiampi nimi, tietenki, oikein homecoming. Niitten jääkiekkoilioitten vuoksi oli ne juhlat. Ko niillä oli kauden eka peli. Paikallinen tapa kuulema. Ai että oli hienoa. Niin siis muuten samalainen fiilis ko silloin aikoinaan paitsi ettei ollu oikein fiilistä. Mietin jopa että oisko sillon aikoinaan pitäny alkaa luistelemaan. Hehe, noh se siitä ajatuksesta aattelin. Hymyilin.



            Mentiin hakkeen se fiilis sitten mukinpohjalta paikallisesta juottolasta. Tai no niin mie ainaki tein.  Ja sillä toisellaki oli tarkotus. Sain sen huijattua ostamaan mulle muutaman lasin viiniä vastineeksi ylivoimaisesta seurastani. Tarkoitus pyhittää keinot, meh. Mutta sittepä pitiki mennä semmoseen paikkaan missä paukut on höystetty semmosella aineella että ei tee tälle pienelle päälle hirveän hyvvää. Toinen tais kyllästyä meikäläiseen siinä vaiheessa. Sano että sillä väsyttää. Liipalaapa ja tättärää. Oon ollu aina tosi hyvä valitsemaan viinan ja naisten välillä. Egotripin Sammolla on kuulema samalainen taktiikka. Sannoo vaimolle vaan kotona että aion vettää hirveät kännit ja vaimo pyssyy oikein tyytyväisenä ko tuntee miehensä. Se on sitä parisuhdeluottamusta parhaimmillaan. En muista hirveästi ennää sen jälkeen. PAITSI että maksoin taksikuskille että vie meikäläiset puoleenväliin kotia. Niin että saan vähän raikasta pakkasilmaa pukupäällä. Sain pari kyytitarjoustaki mutta näin järkevämmäksi mennä yksin taksilla. Tallasin kotiin ja sammuin ko saunalyhty. Ei varmaan ollu hypotermia kaukana. Juopon tuurilla ja maalaisjärki tarkasti muuala ko mukana.

        



              Sain tänään toisen tekstiviestin.



ERI TYTÖLTÄ!




Olin väitellyt sen kanssa viinahöyryissäni siitä miksi tuhansien järvien maa on hienompi ko tämä tämänhetkinen asuinmaani. Tai niin se kerto. Olin kuulema antanu sille numeroni. Ja se lähetti vielä viestinki. Pakostaki siinä mennee kynnet katki ja hiukset lähtee päästä ko joutuu alkaa raaputtelemaan päätä että mistä sitä nyt näin oikein tuulee. Sillä oli kuulema ollu mukavaa. Silti epäilen hieman. Mukava tyttö on pakko olla kyseessä ko noin lahjakkaasti valehtelee että toiselle tulis parempi mieli. Oli hieman kiusallista ko en muistanu mitään koko tapauksesta. En sitä miltä se näytti, en sitä mistä puhuttiin enkä etes nimeä. Sovittiin että käydään keskustelu loppuun ennaltamääräämättömänä ajankohtana. Että kait se sitten loppujenlopuksi meni plusmiinusnolla koko reissu. Kello soi kuuden tunnin päästä. Aamulla saa taas juosta kieli vyön alla. Semmosta se on.

Elämä ameriikoisa.

N

Semmosia pileitä ja sitten tämmösiä pileitä








Semmosia pileitä missä juuaan ja pietettään hauskaa ja ollaan välittömiä. Kaikila on hauskaa ja ihmiset onko yhtä samalaista massaa, joka soljuu kitkattomasti kohti huomista. Semmosia pileitä missä naama vääntyy väkisinki hymylle ja välittäjäaineet pistää parastaan. Oikianlaista musiikkia ja oikianlaisia ihmisiä, samassa tilassa TUMTUMTUM! Humala nousee muttei missään vaiheesa oo liian kova että pitäis alkaa vaikiaksi itele. Niissä pileissä saa aikaan semmosen viiliksen ettei siitä voi sanoilla/käsillä/silmilä eikä ees kirjottamala jälkeenpäin muille oikein kertoa. Se vaan ON. TIÄTHÄ! Semmosta hienoa elämää, mutkatonta ja elämänmyötästä. Kaikki puhhuu niistä ja haaveilee niistä. Sen takia niitä pilleitä vissiin pietetäänki. Josko tällä kerralla ois SE ilta. Niistä puhutaan vuosia jälkeenpäin ja porukalla nauretaan ko Veikko teki sitä ja Liisa teki tätä. Ja kaikilla oli mukavaa. Samuliki laulaa että Kaikki tahtoo siinä kertosäkkeesä. Jollaki saattaa käyä semmonenki tuuri, kah, harvassahan tuo on. Mutta että itellekki sattu semmonen, kerran. Optimistina pakko aatela että kyllähän siinä toistekki käy niin?

                                "Muistakko sillon nollakolme siellä Matin luona ko oltiin?"



                    Niissä pileissä ihmiset ei ole niin pahimmoillaan pienistä eripurasuuksista ja vaikka semmosia sattuis tulemaanki niin ne saahaan selviämmään melekosen helepoksi. Eikä kukkaan ala sannoon että: "Kuunteleppa ko Mie ite!". Hienoja hetkiä. Kuuluu nuoruuteen. Johonki siihen polkupyörällä ajelun ja lastenvaunujen työntelyn väliseen aikaan. Eipä siinä kummempaa, ko ei tartte miettiä ja antaa mennä vaan. Ja aamula ko herätään niin ollaan porukalla rapulassa ja katellaan elokuvia/syyään turilaisia. Siinä sitä ryhmähenkeä pistetään oikein porukalla paremmaksi. Ollaan kavereita, kaikki.

O___________________________________________________________o




                                                                       Tänään ei ollu SEMMOSET pileet    .

Mutta ei se nuorena miehenä auta ko laittaa uutta matoa koukkuun. Katokko heitän tuohon lampareeseen, komia akanvirta, siellä se luuraa ja leppää ja oottaa ottajaansa. Mutta mietippä jos on jo laittanu koukun niin täyteen matoja ettei siihen mahu enempää?


.....Alan perhokalastajaksi.





N