torstai 28. lokakuuta 2010

Girl called Snow












Jatkan kertomusta ehkä huomenna tai sitten huomattavasti myöhempänä ajankohtana. Ois tosi kiva kertoa Hänestä juuri nyt mutta en kyllä ehkä jaksa kun kello on 3 aamulla ja pitäis herätä heti seiskalta reippaana. Mutta aattelin että laitan niinkuin ainaki ajatuksen tänne pyörimään että josko ehkä se huomenna motivatsuunit nousis kattoon ja vois kirjottaa.




LISTA


Lumi
          ,   Koti-ikävä
                                 ,   Tekonauruu
                                                           ,  Irrallaan
                                                                                  ja
                                              

                     Lue.



"


Tosi paljon hyviä ajatuksia. Oon jopa kirjotellu niitä ylös. Perkele, jos saisin aikaseksi kirjottaa suurimman osan ajatuksistani ylös niin varmaan seuraavalla vuosituhannella puhuttai jonku Dan Brownin/J.K.Rowlingin/Raamatun julkasijan sijaan meikäläisestä. Mutta tämmöset noin viiden minuutin highlightit ei paljon ehi antaa. Sovitaan että tää on semmonen pätkä mikä pitää lukee sitten lopuksi. Eli sitten ku lopetan kirjottamisen itelleni ja totean ettei se KELAn työttömyystukikorvaus sittenkään riitä kaikkeen siihen hienoon elämään mihin totuin ko olin ottamasa päiväunia. Eli vuosien päästä, jopa oman elämänsä ironiaa? Kirjan kirjottaminen joskus, tapahtuiskohan? Toki vaan itelle ja pöytälaatikkoon, mutta silti. 




                                                                                                                                                                                            "




Ja en ole pystynyt olemaan ylivoimanen ihminen ittelleni, eli ei puhettakaan että oisin voinu pitää itteleni pidettyjä tavoitteita. Harmittaa ehkä jonkun verran. Pieni ihminen hukkuu suuren jäävuoren kanssa ja painuu pohjaan.

Pittää käyä hakemasa ne kalliit shamppanjapullot sieltä meikän oman Titanicin hylystä sitten ehkä myöhemmin. Tartten varmaan Lottovoiton siihen, koska tällä hetkellä tällä meikäläisen meiningillä ei ees Kelassa olla myötämielisiä nimittäin sen verran on tullu oltua hakoteilä.

Mutta hei, kyllä se aina kerran viiestätoistamiljoonasta?


Ehkä pitäis alkaa takoamaan omia miekkoja ja panssareita. Pistää ahjo tulelle ja polkemaan paljetta. Kyllä se siitä muodustuu ko tarpeeksi hakkaapi. Mutta ekana pitäis saaha vasara kätteen ja tulitikut kässiin. Semmonne luovuus. Ko lumituiskulla ko piirtää kuvioita tunturriin. Semmonen ko Pyhällä aamusin ko aurinokkaan ole vielä noussu. Oman onnensa seppä.












N

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti