Valaistus

Ehkä. Tai no nyt ainakin tällähetkellä, mutta ei voi olla varma tästä suhteellisen epämääräsestä persoonastani johtuen kuinka pitkä. Meikä on aina ollu perkeleen huono pyytämään mitään keneltäkään. Suurimpana syynä varmaan se, että oon mediaseksikkäästi ilmaistuna "semisti" liian herkkä/empaattinen. Jotenki tuntuu vaikealta pyytää keneltäkään apua semmosissa asioissa jotka on puhtaasti epäitsekkäistä syistä johtuvia. Tai toisaalta myös puolustaan omia oikeuksia. Ehkä oon saanu kaikki liian helposti tähän mennessä? Tulee semmonen perkeleen vaivautunu olo ko aattelee että toiselle tulee sitä kuuluista mielipahaa tjsp.

 Eräs edesmennyt suuri mies kerran sano mulle että "Perkele, ookkohan sie liian viksu näihin urheiluhommiin?", ko kyseenalastin asioita ja mietiskelin mikä oli asian pohjimmainen syy ja minkänäköset tekijät johtaa tämmösiin tekijöihin. Se oli varmaan oikeassa siinä. Tarkotti siis että aattelen liikaa, ei sovi tekijämiehille semmonen.

Aina on tullu kelailtua kaikkia asioita liian paljon ja se on osaltaan helpottanu joissain asioissa, mutta toisaalta myös vaikeuttanu omaa elämää.

Eilen, jopa muutosta tähän. Kun lähin tänne reissuun mulle luvattiin kuut taivaalta. Totuus oliki sitte toinen, niinkö se nyt yleensä aina on. Hyväuskosia kusetetaan aina, meh. Mutta sitten otinki itteä niskasta kiinni, vähän niinkö taloudellisten pakotteiden edessä. KAHTEEN OTTEESEEN saman päivän aikana. Ja perkele, niin siinä vaan kävi että sain mitä vaadin. Tavallisesti oisin varmaan vaan tyytyny kohtalooni ja antanu asian olla, maksanu laskut ja kiroillu että "perkele, ko oisit ollu mies ja ottanu härkää sarvista niin asia ois hoitunu". Mutta nyt otin.


MAKSIFIILIKSET


Ja normaalisti ollu kyse pienistä asioista, muttei vaan oo kehannu/jaksanu/halunnu aiheuttaa mielipahaa. Tai niin oon aatellu. Tuskin oikeasti ois mitään suurempia hankaluuksia tuottanu mutta ei oo vaan pystyny. Ja suurimmaksi osaksi johtanu siihen että on joutunu tyytymään vähempään ko mitä ois voinu saaha ja sitte kiukutellu ko kolmevuotias ko se kuulusa tikkari vii'ään suusta.

Ja lähempä muuten myös lasketteluretkelle. Tuo hyvät buustit yleisesti vallitsevaan suhteellisen neutraaliin olotilaani. Aika siistiä oikeastaan. Mitä lie vielä tapahtuukaan. Jamaikalaista lauluntekijää mukaillen,

Keep 'em good vibes on.


Katotaan kauanko tää lamppu jaksaa pirttiä valaista. Onneksi oon siirtyny energialamppuihin.

(edit. Niille jokka ei tunnista niin tuo Pikku Apulainen on meikän suuren idolin Don Rosan käsialaa. Suosittelen lämpimästi ainaki Roope Ankan Elämä ja Teot jos et oo vielä lukenu.)

N