Intiaaninimeni Painii-Itsensä-Kanssa






Mietin hullun pitkään että mikä perkeleen synonyymi tuolle on. Mieleen tuli vain karhunpaini, mutta se ei kuullostanut nyt kovinkaan järkevältä. Mikä se on? Vai onko semmosta etes?


Asiaan.

Tämä loukkaantuminen on herättänyt aika paljon erilaisia ajatuksia elämästä. Ehkä siksi kun on ollut "aikaa" ajatella. Oon jo tovin, 6 vkoa, paininut omien tunnontuskieni kanssa aiheesta saamattomuus. Itseasiassa oikeastaan viimesyksystä asti. Mutta nyt tässä täydellisen tekemättömyyden pilvenhattaralla seilatessani oon alkanu asiaa pohtimaan melkein päivittäin. Tarkennettakoon, että varsinkin aamuisin. En ole nimittäin herännyt tämän vuoden puolella oikeastaan yhtenäkään aamuna kellonsoittoon. Se on melkomoinen muutos meikäläisen elämässä. Olen viettäny melkolailla rajoitettua urheilijanelämää verrattuna ikätovereihini siitä asti, ko oon ollu viistoistakesänen. Kesäsin on ollu reenia 2x/pvä, välillä töitä ja talvisin koulua, reissua ja lisää reeniä. Enkä vaihtais sitä mihinkään ikinä. Mutta se on aiheuttanu nytten tämmösiä tarpeettomia tunteita jotka ilmenee ittensä sättimisellä. Tuntuu siltä ko ei tee mitään yleishyödyllistä koko ajan aamusta iltaan, että olis jotenki huono ihminen. 

Asiaa hetken tuumattuani ajattelin, että ehkä asia onkin niin. Rakas isäni on aina toitottanu miten kovat jätkät herää kuuelta aamulla, lähtee töihin, tulee kotiin, tekee lumityöt ja lähtee rankamettään iltapuhteiksi. Sunnuntaina voi sitten nukkua vähän pitempään eli noin seittämään. Ite oon vötkynny sängyssä yhteentoista ja menny sitten tekeen aamupalaa ja lähteny koululle tahi sohvalle, ajankohdasta riippuen. Sitten oon tehny jossaki välissä vähän koulutehtäviä ja katellu sarjoja&lukenu netistä viihdyttäviä tekstejä yömyöhään. En oo muuten menny nukkumaan ennen kahtatoista viimiseen kahteen kuukauteen. En siis ole kehittänyt itseäni edes henkisellä tasolla kun se on ollut fyysisesti, jos ei mahdotonta niin ainakin haastavaa. Oon siis ollu patalaiska saamaton idiootti.

Sitten käytin aivojeni kriittiseen ajatteluun soveltuvaa kapasiteettia puolustaakseni itseäni ja tunteakseni itseni paremmaksi ihmiseksi ja ajattelin: Ehkä nyt on aika ottaa rennosti? Mulla ei tartte mennä minnekkään ennen puoli kolmea iltapäivällä. En voi aivan mahottomasti toistaseksi itseäni rasittaa eikä mulla ole muutenkaan oikein mitään sen kummallisempaa tekemistä. Oisko nyt aika ottaa itelle aikaa niiltä viikonlopuilta ko ei voinu nuorempana nukkua myöhään eikä lähteä kylile ko aamula oli reenit? Miksi minun pitäisi tehdä asioita niinkuin kunnon vanhan ajan ihmiset tekivät, eihän se ole enää nykypäivänä tarkoituksenmukaista/tarpeellista. Onko ainut syy siihen että tunnen itseni hieman jälkeenjääneeksi siinä, että vanhat ajat velvottaa minua siihen jollakin primitiivisellä asteella?

Näitä kysymyksiä pyöriteltyäni totesin tänä aamuna munakasta paistellesani että ei mulla ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa tekemättömyydestä niin kauan ko hommat tulee hoidettua. Nautin suunnattomasti laiskoista aamuista, kun voi kaikessa rauhassa tehä ja syyä aamupallaa. Ja siitä kun ei ole mikään kiire minnekkään. Ja se että tykkään siitä on ehkä tärkein asia. Mitä helevetin järkeä on semmosessa hommassa mistä ei voi nauttia täysin hengenvedoin. Tiiän etten voi jatkaa tämmösellä rytmillä kovinkaan pitkään enään. Ehkä nyt vaan on aika ottaa hieman lungimmin. Perkele, itellenihän elämääni petaan enkä kellekkään muulle. Tiiän myös sen että pystyn tekemään paljonkin töitä tavoitteiteni eteen ja että tuun vielä menestymään jossakin. 

Nih.

Olihan siitä filosofian kurssista jotain hyötyä. Hienon deduktiivisen päättelyketjun tuloksena todistin itselleni että on ihan ok ottaa rennosti, välillä vähän pidempiäkin aikoja. Tästä tulikin nyt niin hyvä fiilis että alankin samantien kirjottamaan englannintehtäviä, joiden deadline on kahen tunnin päästä, ja sen jälkeen paneudun matematiikan ihmeelliseen maailman. Se onki semmonen maailma mikä vaatii hieman syvällisempää pohdintaa. Ainut kanto kaskessani. Mutta kyllä minä perkeleeni kesytän ja peltoni raivaan,

Loppujen lopuksi.

N